Hesari utelee lukijoiltaan 2000-luvun parasta kotimaista romaania äänestyksellä. Usein ensimmäinen reaktioni tällaisiin kysymyksiin on totaalinen blackout. En saa päähäni yhtään kirjaa, vaikka olen lukenut useitakin ja arjessa, jos juttelen kirjallisuudesta, niin ne pulpahtelevat mieleen kuin itsestään.
Kuitenkin kaiveltuani tarpeeksi mieleni sopukoita ja vilkuiltuani kirjablogien selontekoja, pääsin jonkinlaiseen lopputulokseen.
Ulla-Lena Lundberg: Jää
Kirja on Finlandiansa ansainnut. Kun hieman jaarittelevaan tyyliin pääsee sisään, se imaisee mukaansa ja saa aikaan hallitsemattomia tunnekuohuja. Yksi parhaimpia lukemiani kirjoja.
Katja Kettu: Kätilö
Tämä pitäisi jokaisen lukea jo ronskin kielensä vuoksi. Henkilöhahmoissa on myös viehkoa rosoisuutta. Sisältää sotaa, sortoa ja traagisia ihmiskohtaloita. Ei heikkohermoisille.
Sofi Oksanen: Puhdistus
Jälleen Finlandiansa ansainnut kirja eikä teemoillaan päästä lukijaa helpolla. Vaikka Puhdistusta on rummutettu kyllästymiseen asti, ei sitä voi olla nostamatta esille.
Terhi Rannela: Yhden promillen juttuja
Halusin mukaan nuorten kirjallisuuttakin ja minusta Terhi Rannela on onnistunut tässä novellikokoelmassaan kiteyttämään hienosti suomalaisten nuorten juomakulttuuria. Lue ja pääse yli käsityksestä, että nykyiset nuortenkirjat ovat vain Tiinoja ja Tarzaneita!
Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
Teini-iän yksi vaikuttavimmista lukukokemuksista. Homo ja peikko, whaat? Ja tämäkin on voittanut Finlandian.
Näköjään kaikki ehdokkaani ovat sitten naisia, mutta toisaalta naiskirjailijoiden kirjoja sitä tulee useammin luettuakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti