Kun naamasta tulee miinakenttä

Olen aina rakastanut suklaata, juustoa ja pitkälti kaikkea ruokaa, missä on paljon kermaa tai muuta maitorasvaa sisältävää.

Valitettavasti ehkäisyyn tarkoitetun hormonicocktailin lopettaminen aiheutti sen, että naama on miinoitettu finneillä, kun nautin jotakin edellä olevista. Sitä ei ole kiva katsoa peilistä. Sitä voi kutsua turhamaisuudeksi, mutta mieluummin jätän herkut syömättä kuin katson itseäni peilistä sen näköisenä. Lisäksi se tekee kipeää, kun kymmenen finniä yrittää tulla samasta kohtaa ihosta ulos.

No, minkä vuoksi en sitten jatka e-pillereiden käyttöä? Pohjimmiltani aika nuukana ihmisenä en näe mitään järkeä maksaa ehkäisystä, kun ei ole kumppaniakaan. Tärkein syy on kuitenkin se, että mielialani heittelivät ja viihtyivät pitkälti siellä pohjamudissa, kun söin niitä. Kun lopetin pillereiden syömisen, tuntui siltä, että jotain raskasta olisi otettu pois harteiltani. Maailmassani alkoi äkkiä olla hyviä ja kivoja asioita ja päivät kulkivat vaivattomammin. En ole ajatellut pilata päiviäni enää niillä.

Tämä asia on saanut rattaat pyörimään päässäni aika kiivaastikin välillä. Olen pitkään jo ollut kiinnostunut ruokavalioon liittyvistä asioista. Tämä tosin on saanut minut tajuamaan konkreettisesti kuinka herkkä koneisto keho todellisuudessa on. Olen sen toki aiemminkin todennut vatsani kautta. Se ei nimittäin voi sietää pakastevihanneksia tai mannapuuroa. Eikä se kamalasti pidä valmisruuista, irtokarkeista tai muustakaan, joka sisältää paljon E-aineita. Joskus kun söin paljon valmissapuskaa ja muuta epämääräistä, luulin, että on ihan normaalia, että vatsa on vähän väliä sekaisin. Kuinka väärässä ihminen voi olla? Kuinka moni elää tässä luulossa?

Kaikenlaisten ruokakokeilujen jälkeen olen todennut, että voin kaikkein parhaiten silloin, kun en syö juuri gluteenia tai maitotuotteita ja rajoitan lihan syömisen korkeintaan yhteen kahteen kertaan viikossa. Kalaa pyrin nykyään syömään kerran viikossa, koska en haluaisi ottaa D-vitamiinejani kapselimuodossa. Pyrin myös valmistamaan kaiken mahdollisimman tuoreista ja käsittelemättömistä raaka-aineista. Valmisruuat hylkäsin lähes kolme vuotta sitten. Tämä tosin ei ole uutta niille, jotka ovat jotakin ravinto-oppaita lukeneet. Näinhän monissa opetetaan tekemään.

Mutta se on niin pirun vaikeaa. Sosiaaliset paineet saavat kädet tarttumaan pizzapalaan tai herkkuun, sillä ei kehtaa olla maistamatta. Lisäksi tulee ikävä olo, jos joutuu luettelemaan, mitä voi syödä tai miksi joku ei nyt käy. On helpompi syödä ja potea kurjaa oloa sitten kotona. En yhtään ihmettele, miksi laiduttaminen epäonnistuu niin monilta, kun usein sosiaalisissa tilanteissa on tarjolla karkkia, pullaa, sipsejä ja muita kiusauksia. Vaatii oikeasti itsekuria tai kykyä viihtyä hyvin omassa seurassa, että onnistuu.

Gluteeniton ja maidoton banaanikakku toimii, kun haluaa herkutella!

Tällä hetkellä länsimaisen pullamössöelämäni suurin haaste on siis elää omaa kehoani kuunnellen ja olla samalla kohtelias. En ole kovin innostunut viemään omia eväitä mukanani vieraisille enkä kamalasti jaksa selitelläkään syömättömyyttäni, sillä silloin saa usein vain hämmentyneitä tai kummastuneita katseita. Toisaalta sekin on ikävää, että joutuu katsomaan näppynaamaa herkuttelun seurauksena seuraavat kaksi viikkoa ja varoa koskemasta sitä. Se ei edes tunnu enää herkuttelulta, kun tietää jo seuraukset.

Kirjoittaminen saattaa aiheuttaa vakavaa riippuvuutta, levottomuutta ja halua opiskella lisää

Onko elämää jälkeen NaNoWriMon? On. Aika nopeasti sitä täytti päivänsä jollakin muulla kuin kirjoittamisella, mutta jälleen kalvaa tuttu tunne saada kirjoittaa. En tosin halua vielä alkaa muokata marraskuun tuotostani, hömppäkässärini on kirjoittajatuttavallani luvussa ja paranormaali teinidraama, jota olen pyöritellyt jo pari vuotta päässäni ja pari versiota kirjoittanutkin, tuntuu tällä hetkellä niin typerälle, että se pysyy edelleen tauolla (= pysyvästi?). Ehkäpä saatuani kässärini takaisin kiertämästä, teen siihen vielä tarvittavat muokkaukset ja kokeilen onneani eli lähetän kustantamoille!

Se ei silti poista tätä kirjoittamisen vimmaa.

Olen tänä syksynä ollut mukana runoklubissa, jossa olen lukenut omalta osalta lähinnä lyhytproosaa. Viime kerran jälkeen kuitenkin kirjoitin runon! Se solisi mielestäni kuin puro sormenpäihini, jotka kirjoittivat sen sanoiksi tietokoneruudulle. Olin vähän hämmentynyt sen jälkeen, mutta toisaalta iloinen. Runosuoneni ei ole täysin tyrehtynyt. Nuorempana kirjoitin paljon ns. angstirunoja, joiden kautta purin pahaa oloa yms. nuoruuden ongelmia. Jotkut sen ajan tuotoksista ovat lähinnä noloutta aiheuttavia, mutta muutama helmikin mahtuu joukkoon. Runojeni suhteen olen kuitenkin hyvin itsekriittinen, koska en varsinaisesti ole mikään lyyrikko enkä siitä paljoa ymmärrä.

Olen kuitenkin usein ajatellut, että laulujen sanat ovat kuin runoja ja ymmärrän niitä musiikin kanssa paremmin. Olisin kuitenkin kiinnostunut tutustumaan runoihin enemmänkin. Hyviä runokirjoja saa siis suositella! Suosikkirunoilijakseni voisin nimetä Aulikki Oksasen, jonka tuotantoon tutustuin Vuokko Hovatan musiikin kautta.

Proosa on kuitenkin suurin rakkauteni. Aloin kuunnella Sinuhe egyptiläistä äänikirjana ja nyt himottaisi joko ajella kilometritolkulla (kuuntelen äänikirjoja siis ajessa) tai lainata kirja, jota ahmia vaikka joululoman ajan. Minusta tuntuu, että Sinuhekin on osasyypää kirjoittamisen nälkääni. Hyvä tarina saa usein aikaan halun kirjoittaa itsekin.

Kirjoittaminen ja sen harjoittaminen on saanut aikaan sen, että olen lukiessani paljon analyyttisempi. Huomaan joskus miettiväni miksi kirjailija on valinnut sellaisen tyylin kirjoittaa tai että miten itse olisin toteuttanut jonkun kohdan. Kaikkein ihaninta - ja samalla ehkä kamalinta - on lukea kirja, josta ei muuttaisi mitään ja samalla tietää, ettei ikinä itse osaisi kirjoittaa mitään niin hienoa (Sinuhe on alkanut vaikuttaa siltä, mitä enemmän olen kuunnellut!). Keskitasoa huonompaa kirjaa lukiessa päässä takoo koko ajan ajatus, että minä osaan kirjoittaa niin paljon paremmin.

Tämän kaiken pohdiskelun jälkeen, olen tullut siihen tulokseen, että haen ensi vuonna opiskelemaan. Olen koko ajan ajatellut, että opiskelisin kirjastoalaa lisää ja kouluttautuisin maisteriksi. Sen sijaan haluan kuitenkin opiskella kirjoittamista, sillä tällä hetkellä se tuntuu paremmalta vaihtoehdolta. Käytin maagisia tiedonhakutaitojani ja havaitsin, että Jyväskylän avoimessa yliopistossa on kokonaan verkossa suoritettavia kirjoittamisopintoja. Se sopii työssä käyvälle paremmin. Lisäksi olin sen verran liekeissä lukiessani noista opintojaksoista, että lienee syytä alkaa säästää itselleen hyvin mieluista vapaa-ajan harrastusta ensi vuodelle.

Pitäisi myös pakottaa itsensä tekstinkäsittelyohjelman ääreen ja laittaa näppis laulamaan, sillä ei sinne sisälle pääse varmaan ilman, että on jotakin näyttöä kyvyistään!

NaNoWriMo day 29

Yksi päivä aikaa ja 1168 sanaa jäljellä. Huomenna voin kutsua itseäni voittajaksi!

NaNoWriMo day 24

Niin meni viikko, etten saanut nanopäivityksiä tänne blogiin aikaan. Olen kuitenkin kirjoitellut sen verran, että olen viime päivinä saanut päivässä vähintään sen 1667 sanaa kasaan. Tänään urakoin yli 2000 sanaa ja saatan kirjoittaa vielä vähän päälle tässä illemmalla.

Tarina on edennyt ihan mielenkiintoisiin vaiheisiin. Ajattelinkin, että jätän sen jäähtymään tämän nanon jälkeen ja kirjoitan sen joskus uudestaan parempana aikana. Siinä on nimittäin - aikakin omasta mielestäni - potentiaalia ihan oivalliseksi tarinaksi. Nyt sitä ei kehtaa antaa kenellekään luettavaksi, sillä se on täynnä ihan joutavaa dialogia ja epäloogisuuksia. Jostainhan niitä sanoja on saatava kasaan...

Mutta kyllä se 50 tonnia vielä ensi viikolla tulee täyteen!

Koti kuntoon

Tässä meni pari päivää remontin merkeissä. Laitettiin eteinen kuntoon ja se sai iloisen pirteän värin. Minusta tuntuukin aina siellä ollessa, että lataudun täyteen energiaa! Ehkä siis olen pirtsakampi töihin lähtiessäkin! 

Aiemmin tänä vuonna laittelimme jo tuohon olohuoneeseenkin väriä. Siellä taas ollaan petroolinsinisessä tunnelmassa ja tykkään kyllä ihan mielettömästi. Ilman värejä ei voisi elää. 

Lisäksi isä asensi minulle uuden peilikaapin ja sadesuihkun. Minulla oli myös ollut jo iät ajat toinen vessan lamppu palaneena (joo, olen oikeesti tosi saamaton näissä jutuissa) ja hän sitten vaihtoi senkin. Nyt kelpaa käydä suihkussa ja puunata itseään!

NaNoWriMossa olen nyt ihan aikataulussa eli jos saan kirjoitettua sen 1667 sanaa päivässä, niin tulee se 50 000 sanaa juuri silloin 30.11. täyteen! Nyt pitäisikin alkaa luoda sitä tekstiä...

NaNoWriMo day 17

Muutama päivä on mennyt todella surkeilla sanamäärillä, mutta olen ollut tuhottoman väsynyt, mikä tarkoittaa sitä, ettei kirjoittaminenkaan oikein suju. Lisäksi veljeni ja hänen tyttöystävänsä tulivat kyläilemään, jolloin en tietenkään juuri kirjoitellut.

Tänään tartuin itseäni kuitenkin niskasta kiinni ja riipaisin reilu 2000 sanaa kasaan. Jes! En siis ole vielä aivan jäljessä, vaan oikeastaan ihan aikataulussa. Ensi viikolla on muutenkin yritettävä ryhdistäytyä kirjoittamisen suhteen. Viikonloppuna on luvassa vähän kämpän remontointia, mutta jos kaikki menee yhtä jouhevasti kuin edelliselläkin kerralla, minulla todennäköisesti on koko sunnuntai aikaa kirjoittaa. Parhautta!

NaNoWriMo day 12

Eilen ei oikein ollut kirjoitusfiilistä, mutta sain silti tiristettyä reilu 700 sanaa. Tänään taas on ollut hyvä flow tässä illalla ja sain tuhat sanaa enemmän kirjoitettua kuin eilen. Pääsin vihdoin juonessa eteenpäin, kun sain kirjoitettua "tylsemmän" juonenkäänteen loppuun. Vihdoin toimintaa! Nyt siis on aika jännät ajat tarinassani ja vähän syyhyttäisi jatkaa vielä yli 2000 sanan, mutta toisaalta nukkuminenkin olisi ihan hyvä vaihtoehto.

Tosin parina seuraavana viikonloppuna on kaikenlaista äksöniä, joten kirjoittaminen ei ehkä onnistukaan ihan noin vain.

Hmm...

NaNoWriMo day 10

Käväisin taas vähän Fifty Shades in Space -linjalla, mutta ai että, kun aluksen hemaiseva amiraali on niin herkullinen hahmo. Sen ansiosta pääsin tänään puoliväliin eli 25 000 rikki! Voittajafiilis! Nyt nukkumaan ja huomenna taas palautuminen kirjastomaailmaan.

NaNoWriMo day 9

Kysyin tarotkorteilta kuinka minun pitäisi jatkaa tarinaani ja kiitos universumin sain tänään kirjoitettu yli 3000 sanaa! Ylitin 20 000 sanan rajapyykin. Huomenna toinen samanlainen spurtti ja 25 000 sanaa olisi saavutettu.

Parastahan on, että huomiselle ei ole mitään suunnitelmia.

NaNoWriMo day 8

Viime hetken spurtti ja sain edellisen vuorokauden aikana kirjoitettua reilu tuhat sanaa. Tämän vuorokauden puolellakin tuli naputeltua reilu parisataa sanaa.

Inspiraatio löysi minut siis jälleen, kun nukuin kunnon päikkärit työpäivän päätteeksi. Jos tänä viikonloppuna saisi 25 000 sanan rajan rikki. Sitten olisin puolivälissä, jei!

NaNoWriMo day 7

Ei lähde niin ei lähde. Sain ehkä vaivaset 500 sanaa kirjoitettua. Yritin jopa kääntää tarinaa sinne Fifty Shades in Space puolelle, mutta ei tullut kipinää.

Eilenkin kirjoitin melkein hampaat irvessä reilu 2000 sanaa. Tuli ihan kamalaa soopaa, mutta tarina sentään eteni johonkin suuntaan.

Tänään sain vain yhden kohtauksen kirjoitettua, tosin se voi olla merkittävä jatkon kannalta ja suo ihan mielenkiintoisia asetelmia.

Niin kuin Scarlett sanoi, huomenna on uusi päivä! Työpäivän jälkeen koittaakin täysin tapahtumista vapaa viikonloppu, jonka voisi uhrata kirjoittamiselle ja erakoitumiselle.

NaNoWriMo day 5

Tämän päivän aikaan saannos on 1705 sanaa! Olen kirjoittanut tänään kolmessa pätkässä yhteensä ehkä kaksi ja puoli tuntia! Vielä tekisi mieli roikkua tässä, mutta passitan itseni nyt nukkumaan.

Miten olen voinut elää ilman NaNoWriMoa? (Mä ehkä kadun tätä lausetta vielä loppukuusta.)

NaNoWriMo day 4

Eilen illalla tuuletin huolella, kun 10 000 sanan raja meni rikki! Oli aika hieno fiilis.

Tänään kirjoitin aamupäivällä vain vaivaiset 500 sanaa ja töiden jälkeenkin kirjoittaminen vähän takkusi, kun kirjoitin menneisyyden tapahtumista, jotka tosin ovat melko oleellisia tarinan kulun kannalta. No, kun pääsin taas tarinan nykyhetkeen, niin johan alkoi sanoja irrota. Tänään sain siis reilu 2000 sanaa kirjoitettua, hyvä minä!

Kun aloitin nanon kirjoittamisen, ajattelin, että no kokeillaan nyt mitä tästä tulee. Näköjään kuitenkin kilpailuhenkisyys minussa nosti heti ensimmäisestä päivästä päätään. Tahkosin kolmena ensimmäisenä päivänä sen reilut 3000 sanaa päivässä ja huomaan, etten ole tyytyväinen, ellen ole saanut päivän aikana vähintään 2000 sanaa kirjoitettua.

Huomenna se pari tonnia ei tule kyllä millään täyteen, sillä töiden jälkeen on iltamenoja tiedossa. En suostu nanon vuoksi lyhentämään yöuniani, koska väsyneenä en saa aikaiseksi muuta kuin huonoa tekstiä ja vielä apeamman mielen. Lisäksi en halua pilata työpäivääni vapaa-ajan hömpötysten vuoksi. Joten lienee vain siedettävä ajatus, ettei pääse tavoitteisiinsa.

Onneksi noita päiviä vielä riittää...

NaNoWriMo day 3

Hieman alkaa pelottaa, että tästä tarinasta tulee joku Fifty Shades in Space. Alkaa tulla välillä vähän levotonta settiä, mutta toisaalta, jos ihmiset asuvat koko elämänsä avaruusaluksessa, niin niillä on tietysti aika rajallinen määrä aktiviteetteja?

Oopperamusiikki toimii muuten erittäin hyvin inspiraation lähteenä, kun kaipaa vähän dramatiikkaa tarinaan. Tänään saan siis väsymyksestä huolimatta varmasti kirjoitettua sen parituhatta sanaa. Itse asiassa tarina alkaa vetää niin hyvin imuunsa, että tämä alkaa elää jo ihan omaa elämäänsä! 

NaNoWriMo day 2

6124 sanaa kasassa! Huomaan näköjään päivittäväni tänne nanokuulumisiani.

Tänään oli jälleen hyvä flow päällä kirjoittamisessa. Vuokko Hovatan uusimman levyn tunnelma sopii äärettömän hyvin päähenkilöni sielunmaisemaan. Kokeilin myös oopperamusiikkia, mikä myös istu hyvin avaruusmiljöön taustalle.

Nyt jätän näppikseni jäähtymään, sillä tänään olisi tarkoitus lähteä tanssimaan ysärihittejä ja ehkä jopa laulamaan karaokea.

Ihan hyvä, että kirjoitin tänään paljon. Huomisesta ei nimittäin tiedä.

NaNoWriMo

Minä hullu päätin täyttää marraskuun sanoilla. Pitäisi nimittäin saada kokonaiset 50 000 täyteen kolmessakymmenessä päivässä. Vuosia olen vedonnut koulukiireisiin ja ties mihin, minkä vuoksi en ole osallistunut, mutta eilen sain itseäni niskasta kiinni. Loin tilin, valitsin idean, jota kehitellä ja ryhdyin keskiyöllä tuumasta toimeen. Tähän mennessä olen kirjoittanut 3024 sanaa, mikä on varsin kelpo suoritus! Tuossa välissä olen tehnyt täyden työpäivänkin!

Genreksi valitsin science fictionin ja idean sain eräästä vuoden takaisesta novellista, jonka olin joskus kirjoittajakurssille raapustanut. Siitä onkin ihan mielenkiintoista lähteä muovaamaan tarinaa. Olen aina kirjoittaessa pitänyt eniten dialogin sekä hahmojen luonteiden kehittämisestä, mikä tyrmäsi heti suunnitelmani päiväkirjamuotoisesta kirjoittamisesta. Ei dialogeja! No way! Haasteeksi pistin itselleni kuitenkin preesensissä kirjoittamisen.

Koska tässä on vähän kilpailuhenkeä mukana, toivon pitkäjännitteisyyteni kestävän sinne marraskuun loppuun saakka. Foorumin lukeminen on myös varsin mukavaa puuhaa, kun pitää luovia taukoja kirjoittamisesta.

Täältä voit seurata kirjoitusprosessini etenemistä.

Aamiaiseksi smoothie

Päiväni alkoi sillä, että rikoin blenderini. Onneksi on sauvasekoitin ja sain itselleni tämän herkkusmoothien aamua aloittamaan.

Mustaherukkasmoothie

250 g pehmeää maitorahkaa

1 banaani

haluamasi määrä mustaherukoita

Nämä keskenään sekaisin ja voilà! Smoothie aamiaiseksi on valmis. 

Eliq Maranik: Smoothiet: makua, vitamiineja ja terveyttä

Tänä syksynä on ilmestynyt kiva smoothiekirjakin, jossa ohjeet vaikuttavat terveellisiltä eikä niitä ole kyllästetty sokerilla tai muullakaan turhalla. Kannattaa tutustua! Yllä oleva smoothieohje ei ole tästä kirjasta, mutta ehdottomasti kirjan innoittama. 

Tänään on viikon viimeinen työpäivä ja sitten koittaa vapaus jälleen kolmeksi päiväksi. Huomenna pääsen energiahoitoon ja lauantaina näen pitkästä aikaa hyviä ystäviä. Hyvä viikonloppu siis tiedossa!

TTT: Kysymykset ja kommentit, jotka jokainen kirjastolainen kuulee vähintään kerran elämässään

Tämä on postattu ihan kieli poskella, mutta ideana innosti niin kovasti, että olihan tästä tehtävä Top Ten Tuesday-lista! Kollegat täydentäkää!

1. "Tarvitseeko sitäkin varten opiskella?"
Kysymys, jonka kuulen vähintään kerran vuodessa. Jokainen, joka valitsee kirjastoalan omakseen, saa kuulla tätä sukulaisiltaan, miehiltä/naisilta, jotka yrittävät pokailla heitä sekä tietenkin kirjaston asiakkailta.

2. "Ettehän te tee muuta kuin istu siinä tiskissä."
Joo, jokainen päiväni töissä koostuu siitä, että istun nättinä tiskin takana ja odotan, että tulet toteamaan minulle tämän. Not. Yleensä mm. teen tiskissä tiedonhakuja, poistan aineistoa sekä setvin sähköpostia asiakaspalvelun lomassa. Henkilöstöähän karsitaan joka kirjastosta koko ajan, joten pitää tehdä vähän kaikkea missä vain välissä ehtii.

3. "Mihin te edes tarvitsette työhuoneita?"
Kysymys, joka vetää minut ainakin ihan sanattomaksi. En minäkään mene kysymään kokeilta, että mihin te muka tarvitsette uunia. En edes halua tietää millainen käsitys näillä ihmisillä on kirjastotyöstä.

4. "En mä siitä kirjasta muuta muista kuin, että siinä oli keltaiset kannet."
Valitettavasti aineistotietokannastamme ei voi etsiä teoksia niiden kansien värien perusteella.

5. "Voinko jättää mun lapsen tänne siksi aikaa, kun käyn kaupassa?"
Sanoo äiti 2-vuotiaan taaperon kanssa. Kirjasto ei ole päiväkoti. Me emme vastaa tiloihimme jätetyistä tenavista.

6. "Onko nämä edes missään järjestyksessä?"
Jos asiakas esittää tämän hyvin negatiiviseen sävyyn, voi temperamenttisempi kirjastotäti tai -setä vetää jo aika suuria palkokasveja nenäänsä. Kirjastolaiset ylläpitää järjestystä lähes koko ajan. Jos aineisto ei ole järjestyksessä, turha sitä on alkaa etsiäkään.

7. "Oletteko te poistaneet kirjaa X?"
Kirjastoissa ei ole tapana haaskata aikaa siihen, että koottaisiin poistetusta aineistosta jotakin luetteloa.

8. "Oletteko poistamassa kirjan X ja olisiko sitä mahdollista varata minulle?"
Kenenkään henkilökohtaisen tarpeen vuoksi ei poisteta aineistoa eikä sitä varata. Muutenhan niille varatuille poistokirjoille pitäisi olla jo joku oma hyllynsä.

9. "Onko se kirja mun naapurilla/siskolla/kaverilla lainassa?" tai "Kenellä se on lainassa?"
Ei minustakaan olisi kiva, jos kaupan kassa kertoisi minun naapurilleni, mitä ostin eilen. Lainoista nyt puhumattakaan!

10. "Ai, onko kirjasto lauantaisinkin auki?"
Vaikka kirjastossa olisi ollut jo vuosikymmenet lauantaisin auki, aina löytyy niitä, joille se on ihan uutta tietoa. Onhan se aina ilo ilahduttaa!

Sunnuntaiherkku

Tämä melkein voittaa suklaakakunkin!

Yhteishyvän Ruoka-liitteessä oli koostettu ideoita kuinka hyödyntää vanhat banaanit. Koska minulla oli pari banaania, jotka eivät olleet päätyneetkään smoothieen, päätin kokeilla banaanimaustekakkua hieman tuunattuna versiona luonnollisesti. Vehnäjauhon korvasin tattarijauholla sekä mantelijauheella, fariinisokerin hunajalla ja margariinin ruokaöljyllä. Tuloksena oli aivan ihana herkkukakku näin sunnuntai-illan makeannälkään.

Ruokasunnuntai

Tänään oli ruuanlaittopäivä! Himoitsin yli kaiken lanttua, joten laitoin sitä sämpylöihin sekä tein siitä muussia. Lanttu on ehdottomasti lempijuurekseni eikä varmasti tarvitse kauaa arvailla, mikä jouluruuista on ehdoton suosikkini.

Näistä syntyy lanttusämpylöitä!

Lanttu-tattarisämpylät

n. 12 kpl

2 dl vettä

1 pala hiivaa

1½ tl suolaa

2 munaa

½ dl siirappia

½ dl öljyä

5 dl lantturaastetta

1½ dl tattarirouhetta.

1 dl auringonkukansiemeniä

½ dl pellavansiemeniä

n. 7dl tattarijauhoa

Liota hiiva lämpimään veteen. Lisää tattarisuurimot ja anna niiden liota hetken aikaa. 

Lisää kaikki muut ainekset ja sekoita pehmeäksi massaksi. Laita taikina hetkeksi tekeytymään.

Muotoile taikinasta sämpylöitä ja laita pellille kohoamaan hetkeksi.

Paista 200 asteessa 20 minuuttia.

Sämpylöistä tuli vähän kuivahkoja, vaikkakin olivat ihan maukkaita. Tattariohjeessa oli neuvottu sivelemään pintaa kananmunalla sekä laittamaan hieman tattarirouhetta päälle, joten tämä olisi mahdollisesti estänyt kuivumisen. 

Ruuaksi väänsin lanttusosetta Marttojen ohjeen mukaisesti (korvaten vehnäjauhon - yllätys yllätys - tattarilla) ja sen kaveriksi ohra-porkkanapihvejä. Ohjeen olen löytänyt joskus jostakin kirjasta, jossa nämä olivat kaura-porkkanapihvejä, mutta koska en löytänyt kaurasuurimoita, päätin käyttää ohraa.

Om nom!

Tällä hetkellä on meneillään lihaton lokakuu, joka ei sinänsä paljoa ruokailutottumuksiini vaikuta. Syön nykyään varsin vähän lihaa ja minusta tuntuu, että sen syöminen on koko ajan vähenemään päin. Olen myös korvannut paljon lihaa kalalla. En silti voi täysin ryhtyä kasvissyöjäksi, sillä eräs lempiruokani on karjalanpaisti. Onneksi usein syön itse tekemääni tai äitini tekemää paistia, jonka lihan alkuperän tiedän satavarmasti! Sama juttu on kaalilaatikon kanssa. Vaikka soijarouheesta tehtynäkin se on ihan hyvää, niin silti ei se silti voita jauhelihasta tehtyä! Silloin tällöin tekee ihan hyvää nauttia vähän lihaa ja saada vaihtelua proteiininlähteeseen.

Ruokavalioremonttia ja syystunnelmointia

Työelämä on pitänyt minut sen verran kiireisenä, ettei minulla oikeastaan muuta elämää ole ollutkaan. Kiire tuskin hellittää vielä lähiviikkoinakaan, mutta loppuunpalamisen pelossa on pakko alkaa vähän hidastaa tahtia. Maailmaahan ei saa valmiiksi, vaikka kuinka rehkisi vai miten se menikään?

Elämässä on onneksi ilon aiheita, sillä lempivuodenaikani syksy on jälleen koittanut! Minulla on tällä hetkellä pitkä viikonloppu meneillään ja olen nukkunut univelkoja pois. Kävin muutama tunti sitten iltalenkillä enkä voinut olla fiilistelemättä pimeyttä ja lempeän viileää syysilmaa. Olen myös siirtynyt askeleen lähemmäksi keski-ikää, sillä ostin tuulihousut aiemmin tällä viikolla. Ehkä kuukauden paras ostos!

Parin viime kuukauden aikana olen miettinyt paljon myös ruoka-asioita. Olen pari viimeisen vuoden aikana tehnyt aika suuren ruokaremontin ja sen myötä laihtunut reilu 10 kiloa. Einesten poisjättäminen ja vehnän ja sokerin radikaali vähentäminen ovat tehneet paljon hyvää, kuten myös kasvisten ja hedelmien lisääminen sekä lihan vähentäminen. Vielä kuitenkin olisi korjattavaa ruokavaliossa.

Suurin korjaus lienee olisi ainakin suklaan ja kerman tiputtaminen pois ruokavaliosta. Kasvojeni iho on nimittäin herännyt näin reilu kymmenen vuotta myöhässä teini-ikään. Kaikki rasva, minkä nautin ruoassa, tulee välittömästi läpi naamastani (toisaalta parempi niin kuin jäisivät jonnekin kehooni). Varsinkin leuka on varsinainen kraateri, kun erehdyn herkuttelemaan (kerma)jäätelöllä tai suklaalla. Se on sinänsä harmi, että joudun luopumaan muutamasta lempiherkustani, mutta toisaalta se lähinnä tuo haasteen luoda jotain tilalle.

Olen myös alkanut kovasti kiinnostua tattarista. En ole parin viimeisen vuoden aikana juuri syönyt vaaleaa leipää, koska en pidä vehnän tuomasta turpeasta tunteesta. Tattarista olen tehnyt jo pohjan suppilovahveropiirakkaan sekä varsin onnistuineita puolukkamuffineja. Molemmissa olen käyttänyt hieman myös ruisjauhoja, joten täysin gluteenittomia ne eivät ole. Äitini käyttää paljon mantelijauhetta leivonnassa ja minullakin on ollut ajatuksissa alkaa tehdä kokeiluja sen kanssa. Äidin loihtimat porkkanakakku sekä vohvelit ainakin pesevät vehnäversionsa sata nolla.

Nyt kun energiatasot ovat alkaneet palautua normaaliksi, on kiinnostus ruuanlaittoonkin palannut. Kesällä olin ihan äärettömän laiska tekemään oikeastaan yhtään mitään, mutta nyt päässäni suorastaan surisee erilaisia ideoita. Toivottavasti saan aikaiseksi jakaa osan tännekin!

Syksyiseen makeanhimoon laitankin tähän loppuun yllämainittujen muffinien ohjeen:

Puolukka-tattarimuffinit

12 kpl

150 g voita

½-1 dl hunajaa

2 munaa

1 dl ruisjauhoja

2,5 dl tattarijauhoja

2 tl leivinjauhetta

200 g puolukoita

Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään.

Sekoita hyvin hunaja ja huoneenlämpöinen voi keskenään. Lisää munat yksitellen vatkaten samalla seosta. Lisää lopuksi jauhot ja puolukat.

Jaa taikina muffinivuokiin ja paista 200 asteessa reilu 10 minuuttia.

TTT: Syksyn must-read-kaunot

1. Vera Vala: Kosto ikuisessa kaupungissa
Gummerus

Dekkarit eivät yleensä ole minun juttuni, mutta Vera Vala onnistui vakuuttamaan minut esikoisellaan. Kirjailijan toinen teos on jo ilmestynyt ja odotteleekin minua jo omassa hyllyssäni.

2. Maria Semple: Missä olet Bernadette?
Gummerus

Bernadette on omalaatuinen arkkitehti, joka yllättäen katoaa. Äitinsä katoamista alkaa selvittää hänen 15-vuotias tyttärensä Bee. Jokin tässä kirjassa kiehtoo, joten lienee otettava luku-urakaksi jossakin vaiheessa.

3. Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori
Tammi

Niin hullunkuriselta kuin nimi kuulostaakin, niin lupaus maalaisromantiikasta saa minut aina kiinnostuneeksi. Savolaisnainen muuttaa miehen perässä maatilalle Länsi-Suomeen. Siellä asuu siipan lisäksi tämän isä, setä ja veli. Soppa lienee valmis?

4. Hugh Howey: Siilo
Like

Scifiä pöytään! Ilmastonmuutoksen seurauksena ihmiset ovat joutuneet muuttamaan siiloihin maan alle ja elävät tiukkojen sääntöjen alaisuudessa. Kun tekee mieli dystopiaa, lienee tartuttava tähän!

5. Simona Ahrnstedt: Unelmia ja yllätyksiä
Karisto

Kun romanttisen ja historiallisen tarinan nälkä iskee, tiedän mihin tarttua. 1800-luvun Ruotsiin sijoittuva viihderomaani lupaa räiskyviä tunteita ja juonittelua.

6. Kim Fay: Kadonneiden muistojen kartta
Bazar

1920-luvulle sijoittuva seikkailuromaani aarteenmetsästyksen parissa! Viime postauksessa mainitsin olevani Indiana Jones -fani, joten kyllä aarteenmetsästys herättää aina kiinnostukseni.

7. Karen Thompson Walker: Ihmeiden aika
Bazar

Maapallon kiertoliike on häiriintyynyt ja sen seuraksena päivät ja yöt pitenevät. Teini-ikäinen Julia perheineen joutuu sopeutumaan uudenlaiseen maailmaan. Mmmm, tieteiskirjallisuutta.

8. Enni Mustonen: Paimentyttö
Otava

Enni Mustosen uusin sarja kertoo Ida-tytön elämästä Topeliuksen perheen palveluksessa. Mustosen kirjoihin on mukava palata, kun alkaa tehdä mieli kepeää tarinaa historiallisessa miljöössä.

9. Carlos Ruiz Zafon: Marina
Otava

Zafonin Tuulen varjoon sekä Enkelipeliin ihastuin, Taivasten vanki on vielä lukematta, mutta tämän tulen lukemaan sen jälkeen.

10. Rick Yancey: Viides aalto
WSOY

Zombiemayhem saapuu maahan ja on aika taistella. Mättö on ajoittain viihdyttävää luettavaa ja olen utelias tutustumaan tähän nuorten uutuuteen.

TTT: Kuumat kuvitteelliset miehet

Top Ten Tuesday! Kopioin idean kirjablogeista, jotta saisin vähän elävyyttä tähän omaan blogiini. Kuumia miehiä on näin kesäkuumalla kiva katsella, eikö niin? Päästin siis sisäisen fanityttöni valloilleen ja tein oman listauksen elokuva- ja tv-maailman kiehtovimmista ja varpaita kipristyttävimmistä hahmoista. Uuh!

1. John Sheppard

Mies univormussa, älykäs toiminnan mies, joka tietää mitä tehdä. Stargate Atlantis on minusta monella tapaa parempi sarja kuin isoveljensä. Sheppard on ehdoton ykköseni ja kiilasi jopa Mr. Darcyn ohitse, mutta Sheppardin charmi vain puree! Rrrauh!


2. Mr. Darcy

Märkä paita -kohtaus BBC:n Ylpeys ja ennakkoluulo -filmatisoinnissa on syöpynyt ikuisiksi ajoiksi mieleeni. Colin Firth on ainoa oikea Darcy. Piste.


3. Daniel Jackson

Kuumien nörttien ruumiillistuma. Uskomaton muisti, päättelykyky ja äly yhdistettynä toimintaan. Toimii aina.


4. Indiana Jones

Minulla oli suht paha Harrison Ford -fiksaatio nuorempana. Edelleen Indiana Jones sykähdyttää. Nörtti arkeologian opettaja, joka oikeasti antaa ruoskalla natseille kyytiä ja metsästää kallisarvoisia aarteita ympäri maailmaa. Umm, hot!


5. Rhett Butler

Lisää vanhan ajan herrasmiehiä. Komea, ärsyttävä, rikas ja niin hurmaava Rhett Butler. Hei, minäkin olen vain nainen ja onhan se aika siistiä, jos mies rakentaa rakastamalleen naiselleen ökykartanon ja tytärkin saa ponin (joka tosin ei ollut kovin hyvä ratkaisu).


6. Bill Compton

99 % ystävistäni ja tuttavistani pitää Eric Northmania True Bloodin kuumimpana miehenä, mutta minun sydämeni sykkii Billille. Oh, come and bite me, Bill!


7. Eric Northman

Okei, on se Eric myös aika kuuma.


8. Cesare Borgia

Hey hello, Cesare. Olet julma, kamala, ah niin komea. Häikäilemättömän ovela ja kardinaalin kaavun milloin tahansa sotisopaan vaihtava mies. Mmmm...


9. Han Solo

Lisää teiniajan Harrison Ford -fiksaatioita, mutta hei Han Solo! Avaruusalus, laseraseita ja chewbacca kaverina. Ei enempää selityksiä.


10. Jack Sparrow

En juuri välitä Pirates of the Caribbean -elokuvista, mutta jokin niissä juopoissa rentuissa aina viehättää. Sparrow on varmasti ainoa asia, jonka vuoksi noita leffoja edes viitsisin katsoa.

Joitakin kesäkuun luettuja

Kesäkuu (ja vähän toukokuun loppukin) oli hömppäkuukausi ja minä olin auttamattoman laiska bloggaaja! Tässä siis lohdutukseksi siis lyhyet katsaukset muutamiin luettuihin.

Kuva: Tammi

Veera Vaahtera: Rakkautta, vahingossa

Tammi, 2013

239 s.

Aloitin hömppäputkeni Veera Vaahteran (alias Pauliina Vanhatalo) Rakkautta, vahingossa -teoksella, jonka nappasin töistä uutuustasolta. Pihla muuttaa Helsingistä Lappiin mumminsa taloon selvittääkseen elämäänsä. Poikaystävä lähti Intiaan meditoimaan saatuaan tietää, että Pihla on raskaana. Selviytyminen erämaassa ei ole helppoa ilman autoa ja urbaaneilla taidoilla, mutta onneksi elämään astuu avuliaita miehiä. Naapurin vanha herra Arvo, Arvon sukulaispoika Mårten sekä kaupan Leevi. 

Rakkautta, vahingossa on ehdottomasti luettujen parhaimmistoa. Tämä oli juuri sellainen kevyt, nopealukuinen ja hyvätuulinen romaani, jota kaipasin ja juonikin oli mitä mainioin. Pihlan ja Mårtenin kielimuurin kanssa taisteleminen oli hupaisaa seurattavaa ja Arvo herätti ehdottomasti kaikki sympatiani opettaessaan Pihlaa ajamaan autolla ja selviytymään Lapissa.

Kuva: Fennica

Virpi Hämeen-Anttila: Perijät

Otava, 2006
528 s.

Yritin joskus kauan sitten lukea Hämeen-Anttilan Suden vuotta, mutta se jäi yrittämiseksi, koska tarina tuntui todella tönköltä. Perijät sen sijaan tempaisi kyllä mukaansa. Kiuruloilla ja naapuritilan Stålit ovat vuosikausia olleet riidoissa milloin mistäkin syystä. Stålit ovat vaurastuneet perustettuaan elektroniikkayhtiö Staal Electron, jonka toimitusjohtajaksi isä Tapio Stål nimeää kauan poissa olleen poikansa Tuomas Stålin.
Toimittaja Veera Sipponen on puolestaan Kiurulan tilan sukua ja kiinnostuu sukunsa historiasta. Lisäksi hän alkaa tutkia Staal Electron hämäriä taloussotkuja, jotka ovat pitkälti Tuomaksen veljen, Lassen, aikaansaannosta.
Haaveilin maalaisromantiikasta, mutta kirja pysytteli hyvin pitkälti yritys- ja mediamaailmassa, mikä ei sinänsä ole sekään pahasta. Maalaisuuteen liittyvät asiat olivat lähinnä kaunis miljöö ja Tuomaksen haave ryhtyä jyväjemmariksi. Hämeen-Anttila on ollut tuottoisa kirjailija ja kieltämättä kirjan sivuilta aisti asiantuntijuuden ja taidon ottaa selvää asioista. Sen sijaan kaunokirjallisesti ajateltuna kieli oli paikoin melko takeltelevaa ja kulmikasta, ehkä turhan selittelevääkin. Henkilöhahmot olivat loppujen lopuksi melko värittömiä, ehkä yksioikoisiakin. Hahmoihin olisin kaivannutkin enemmän syvyyttä.

Kuva: Fennica

Anneli Kivelä: Kotiin Katajamäelle

Karisto, 2010
8 h 27 min

Uteliaisuuttani tartuin tähän Kivelän Katajamäki-sarjaan, sillä se on kirjastossa varmaan lainatuimpia sarjoja. Maaseutumiljöö houkutti myös, sillä olen heikkona maalaisromantiikkaan. Minne Malmi muuttaa isosedältään perimäänsä Pihlajan torppaan Katajamäen kylään. Saman tien Minneä alkaa piirittää kyläkoulun opettaja Henri, kun taas naapurin Arto saa Minnen turhautumisen partaalle.
No, tämä oli melko ennalta arvattavaa tavaraa kaikinpuolin. Eipä tästä paljoa irti saanut. Minne oli melko yllätyksetön hahmo monella tapaa ja kirjan alkupuolelta arvaa kyllä heti, että kenet hän lopulta valitsee. Sen varmaan arvaa jo tästä tekstistä. Mutta mikäli haluaa helppoa ja harmitonta kesäviihdettä, niin tässä ehdottomasti oivaa luettavaa siihen tarkoitukseen.

Lomallahan sitä vedetään vain lonkkaa vai kuinka?

Voi pojat, en tiedä kuinka monelle olen hehkuttanut lomastani, mutta sitä olen todella odottanut, vaikkei se kovin pitkä olekaan. Juhannuksen jälkeen palaan takaisin sorvin ääreen, mutta tämä viikkokin on minulle jo luksusta.

Torstaina olin Mikkelin kirjastopäivillä. Oli mahtava päivä, sillä luennot olivat mielenkiintoisia, kollegoja ilo nähdä ja kaikilla tuntui olevan mukava fiilis. Minä tosin olin jo puoliksi lomatunnelmissa.

Sitä kuvitteli, että täällä maalla sitten makoilee sohvalla ja lueskelee hömppäromaaneja, joita kannoin töistä mukanani, mutta vielä mitä! Olen ollut jo navettahommissa ja hiehojakin ajamassa. Jotenkin sitä ei vain osaa olla paikoillaan ja mukava tehdä jotakin fyysistä, kun töissä on saanut aivosolujaan rasittaa liiankin kanssa. Ostin eilen juoksukengät ja -pöksytkin ja testasin niitä tänä aamuna seitsemän aikaan. Tänään kävimme kesätorilla ja illalla vielä lavatansseihin. Ja kuka vielä sanoo, ettei maalla ole tekemistä?

Minä jatkan lomailua, adios!

Voi Frank!

Frank Turner lupasi Jyväskylän keikalla tulevansa samana vuonna vielä uudestaan Suomeen. Tämä fanityttö hihkui muiden mukana. Jee Frank, ihanaa ja monta sydäntä!

Frank Turner Lutakossa viime tammikuussa

Riemastuin todella, kun luin aikaisemmin keväällä, että Frank tulee Jurassic Rockiin. Hihkuin vielä enemmän, koska Mikkeliinhän ei ole matka eikä mikään.

Frank esiintyy kuitenkin ihan vääränä päivänä siellä. System of a Down on hilannut sunnuntain lipun hinnan niin suolaiseksi, että tämä kirjastomimmi taitaa jättää tänäkin kesänä festarit väliin ja nauttia muista kulttuuririennoista.

Voi Frank, olisi ollut ihana nähdä taas.

No, taidan muutenkin olla kasvanut festari-iän yli. Luin tänään artikkelin, jonka mukaan festarivieraita kiinnostaa enemmän känni ja hikinen telttaseksi tuntemattoman kanssa. En kuuluisi siis muutenkaan kohderyhmään.

Jäätelöstähän ei voi puhua liikaa?

Viikonloppu meni kotona laiskotellessa. Olisi vähän tehnyt mieli lähteä hummailemaan, mutta alkoi sataa ja ukostaa, joten jäin kotiin syömään jäätelöä.

En hirveästi käy Lidlissä, mutta omat paheet saavat kyllä näihin jalkoihin vipinää, kun huomasin mainoslehdessä nämä jäätelöpöntöt. Ben & Jerry's jäätelöt ovat aivan törkeän kalliita, mutta nämä huokeammat vastineet onneksi ajavat melkein saman asian. Nuo molemmat maut olivat hyviä, mitä tässä maistelin, nam!

Minulla on enää neljä päivää töitä - joista viimeinen on vapaamuotoisempi, sillä menen Mikkelin kirjastopäiville - ja sitten alkaa lomalomaloma! Ei sitä ole kuin reilu viikko, mutta kyllä sitä on kaivattu. Äiti uumoili, että lomani aikana voisi saada oman maan mansikoitakin, oijoi! Ja jäätelöä pitää olla. Paljon.

Miksi sinä siellä Savossa asut?

Muutin Savoon, koska sain täältä töitä. Yleensä asia on toisinpäin, mikä on sääli, koska Savo on oikeasti aika kiva paikka. Tässä muutama syy miksi Savo on paras:


Savolaiset ihmiset. Avoimia ja rentoja tyyppejä, joiden kanssa turinoidessa aika kuluu nopeasti. Asioita viännetään vaikka minkä näköistä läppää. En muista missään työpaikalla nauraneeni niin paljon kuin täällä. Asioita ei ole tapana myöskään läväyttää naamaan kuin märkä rätti, vaan vähän kiennetään, ettei olisi liian kova isku. Oma keskustelutyylini tosin on hyvin lähellä tuota, joten ei ihme, että solahdan joukkoon helposti.

Täällä ei ole liikaa ihmisiä. Helsinki jo ajatuksena saa tämän maalaistallukan ahdistumaan. Jos joku haluaa mennä voimaan pahoin ylihinnoitelluihin asuntoihin ja katsella ikkunasta vastapäisen kerrostalon seinää, niin en toki estele. Tyypit muuttaa täältä lähinnä pois, mikä ei ole myöskään hyvä. Sen myötä kasvukeskuskeskeinen ajattelu lisääntyy, mikä on tylsää, koska maakunnissakin pitäisi voida työllistyä ja elää täysipainoisesti.

Järvien luvattu maa. Asuttuani kolmisen vuotta Etelä-Pohjanmaalla ja Satakunnassa totesin, ettei minua ole luotu lättänälle elelemään. Nyt näen vettä joka päivä, parasta! En käy uimassa edes joka kesä, mutta ilman järviä ei voi elää. Huolet kaikkoaa ja mieli lepää, kun voi katsella järvenselkään kotimatkalla töistä.

Vastavirtaan. Kun lähden viikonlopuksi etelään päin, voin näyttää pitkää nenää vastaantulevalle mökkikansaletkalle. Ruuhkassa ajaminen on vihoviimeistä puuhaa.

Kesä. Kun kesä tulee, niin kaupungillakin tuntuu, että olet koko ajan mökillä, koska on niin vihreää ja raikasta ja ihanaa. Sitä tekee mieli vain vihellellä, kun käppäilee katuja vailla huolen häivää ja nauttii auringosta. Totta, kaikki Suomen kaupungit tituleeraavat itseään kesäkaupungeiksi, mutta ei kesä ole mitään ilman järviä ja rentoa fiilistä. Savosta sitä löytyy!

Koiruuteni elelee pääasiassa vanhempieni luona, mutta tässä kuvassa on ihan Savon maaperällä!

Ei minua ihan helposti täältä pois saisi. Täytyy myöntää.

Povauksen alkeet

Rajatietohyllystä on kiva bongata itselleen uusia harrastuksia. Hörhöily on aina ollut suosikkiharrastuksiani ja se, että viimein keksin ostaa itselleni tarot-kortit, ei ehkä ketään tuttuani yllättänyt. Näin kesähelteillä ajattelin kirjoittaa tästä mystisestä harrastuksesta ja kuinka siinä pääsee alkuun.

Steampunk -tarotkortit

Ostin kortit heräteostoksena kirjakaupasta, sillä ne maksoivat vain kympin. Hyvää ei kuitenkaan saa halvalla ja kortit kirjaimellisesti hajosivat käsiin, kun intouduin kokeilemaan erilaisia pöytiä ja äitikin - joka minut hörhöilyyn on tutustuttanut - pyysi useaan otteeseen korteilta viisautta. Jouduin siis pian ostamaan uudet kortit ja totesin, että niitä on nykyään moneen lähtöön. Itse tykästyin scifityttönä Steampunk taroteihin. Kortteja voi ostaa esimerkiksi Unio Mysticasta tai ihan vain Adlibriksesta.

Korteissa on eroja ja monille on omat oppaatkin, joten kannattaa tutustua eri vaihtoehtoihin ja miettiä mikä itselle on se paras pakka. Itse en kannata mitään koulukuntaa ja lueskelen tulkintoja milloin mistäkin. 

Tarotpakka koostuu 78 kortista, joista 22 on niin sanottuja ison arkanan kortteja. Ison arkanan kortit ovat merkityksellisempiä kuin pakan loput 56 korttia, jotka ovat pienen arkanan kortteja. Pienen arkanan kortit ovat kuin tavan pelikortit, mutta niiden maat ovat nimeltään sauvat, pentaakkelit, miekat ja maljat.

Tarotkirjallisuutta

Suomeksi on ilmestynyt ihan mukavasti tarotiin liittyvää kirjallisuutta. Yksi omista suosikeistani on Marita Liulian ja Tiina Porthanin Tarot. Siinä korttien tulkinnat on esitetty ytimekkäästi ja selkeästi. Jos haluaa vähän syvällisemmän sukelluksen tarotien maailmaan, niin esimerkiksi Gerd Zieglerin Tarot - sielun peili on ihan oiva valinta. 

Jos englanti luistaa, niin kannattaa googlailla tarotsivustoja. Oma suosikkini on Psychic Revelation-sivusto, jossa korteille on tulkinta kustakin elämänalueesta. Toinen tutustumisen arvoinen sivusto on Tarot Elements, jossa on ytimekkäät kuvaukset korttien merkityksistä. Näitä löytyy pilvin pimein ja itsekin olen vasta raapaissut pintaa.

Helppo tapa aloittaa korteilta kysyminen, on esimerkiksi nostaa päivän kortti ja pohdiskella syntyjä syviä sen teemojen myötä. Minä myös nostan usein kortin mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Kolmen kortin pöytä, jossa kortit edustavat vasemmalta oikealle menneisyyttä, nykyhetkeä ja tulevaisuutta, on myös helppo keino tulkita askarruttavaa asiaa. Laajemmista pöydistä oma suosikkini on ehdottomasti kelttiläinen risti. Siitä korttien merkityksille on eri variaatioita, joten kannattaa tutkia niitä ja miettiä mikä olisi itselle sopivin. Linkin takana on Psychic Revelationin versio, mutta itse käytän Christina Freijan Tarot: kosminen peili -teoksessa olevaa pöytää, koska koen sen itselleni sopivimmaksi. 

Tästä touhusta ei kuitenkaan tule mitään, jos siihen ei itse usko edes vähän. Et voi nostaa kortteja ja tulkita niitä, jos asenne on jo valmiiksi kielteinen. Tolkku hommassa on hyvä pitää mukana eikä ihan sokeasti uskoa, että jos pöytään pamahtaa Kuolema, niin viikatemies on vierailemassa lähiaikoina.

Tarot ja toinen lempparihörhöilyni astrologia ovat harmittoman hupailun lisäksi myös väylä itsetutkiskeluun. Psykologian oppaat ovat minulle lähinnä unilääkkeen toinen nimitys, kun taas hörhöilyn avulla voi miettiä oman sielun syövereitä pienen taikauskon siivittämänä. Suosittelen löysäämään pipoa ja kokeilemaan. 

Devils food - almost better than sex!

Mitä saadaan, kun laitetaan paljon suklaata ja kaakaojauhetta ja vähennetään sokeria? No, ihan tajuttoman suklaisia muffinseja! Minulle oli muutama viikko sitten tulossa vieraiksi todellisia suklaanystäviä, joten päätin hemmotella heitä alla oleville suklaaherkuilla. Menivät luonnollisesti kuin kuumille kiville.

Eivät ehkä ulkoasultaan kauneimpia, mutta makuhan se ratkaisee!

Devils food -muffinsit

12 kpl

4½ dl vehnäjauhoja (olisin muuten käyttänyt täysjyvävehnäjauhoja, mutta kaapissa seisoi valkoisia jauhoja, joten pitäähän ne käyttää pois)

1½ dl kaakaojauhetta

1 dl ruokosokeria

2 tl leivinjauhetta

½ tl suolaa

2½ dl kevytmaitoa 

3/4 dl maustamatonta jogurttia

3/4 dl rypsiöljyä

2 munaa

1 tl vaniljasokeria

2½ dl rouhittua tummaa suklaata (70%)

Lämmitä uuni 175 asteeseen.

Siivilöi jauhot, kaakao, sokeri, leivinjauhe ja suola kulhoon.

Vatkaa maito, jogurtti, öljy, munat ja vaniljasokeri toisessa kulhossa.

Rouhi suklaa. (Käytin tehosekoitinta, mutta suklaa uhkasi sulaa sinne pohjaan!)

Lisää maitoseos ja suklaarouhe jauhoseokseen.

Sekoita, kunnes kaikki aineet ovat sekoittuneet.

Annostele taikina vuokiin ja ja paista uunissa 20-25 minuuttia.

Anna jäähtyä hetki ja viimeistele muffinsit suklaalevitteellä.

Suklaalevite

60 g huoneenlämpöistä voita

tomusokeria oman maun mukaan (ohjeessa oli että koko toppa, mutta pidin sitä vähän överinä)

½ dl kaakaojauhetta

100 g maustamatonta tuorejuustoa

Vatkaa voi, tomusokeri ja kaakao kuohkeaksi. 

Vatkaa joukkoon tuorejuusto.

Levitä muffinsien päälle.

Alkuperäinen ohje löytyy Johan Åkerbergin Muffinsikirjasta.

Niin pienistä asioista voi tulla tavattoman onnelliseksi

Vietin viikonloppuni maalla vanhempieni luona, joten siksi blogikin hiljeni sen ajaksi. Korvaukseksi siitä laitan kunnon kuvakoosteen maaseudun ihanuudesta. Taattua kännykkäkameralaatua!

Suopursu kukkii ja tuoksu oli mitä huumaavin!

Hiekkabiitsiä

Patikoidessa ihaltiin järvimaisemia ja ihmeteltiin luonnonsuojeluhippien pyromaanikokeiluja.

Järvimaisemaa.

Muutama petäjä.

Maaseutuidylliä.

Yritettiin koiruuden kanssa etsiä nokkosia, mutta taisivat olla jo turhan iäkkäitä hyötykäyttöön.

Tein tuon linnunpöntön lähes 20 vuotta sitten, edelleen se siellä nököttää!

Ammukat kesälaitumilla.

Uunijuustoa ja puolukkahilloa, om nom nom!

Yks vähän posettaa.

Kieloja valmistuneelle.

Maailman parasta jäätelöä!

Kuva aiheuttaa hallitsematonta halua kuolata ja ajaa Prismaan tai Sittariin ostamaan pari pönttöä pakkaseen.

Vuohenjuustohimoa

Minun teki hirveästi mieli vuohenjuustoa. Ensin ajattelin soppaa, mutta lopulta päädyinkin piirakkaan.

Mukailin tätä ohjetta niin, että pohjan jauhoista puolet oli ruisjauhoja ja puolet täysjyvävehnäjauhoja. Täytteeksi pilkoin pari tomaattia ja vuohenjuustopötkön ja levittelin ne tasaisesti pohjan päälle. Siihen päälle levitin ranskankermapestomössön ja heitin koko komeuden uuniin. Vuohenjuustohimo tyyntyi ainakin hetkeksi. Nam!

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

2000-luvulla on ilmestynyt varsin hyviä romaaneja

Hesari utelee lukijoiltaan 2000-luvun parasta kotimaista romaania äänestyksellä. Usein ensimmäinen reaktioni tällaisiin kysymyksiin on totaalinen blackout. En saa päähäni yhtään kirjaa, vaikka olen lukenut useitakin ja arjessa, jos juttelen kirjallisuudesta, niin ne pulpahtelevat mieleen kuin itsestään.

Kuitenkin kaiveltuani tarpeeksi mieleni sopukoita ja vilkuiltuani kirjablogien selontekoja, pääsin jonkinlaiseen lopputulokseen.

Ulla-Lena Lundberg: Jää

Kirja on Finlandiansa ansainnut. Kun hieman jaarittelevaan tyyliin pääsee sisään, se imaisee mukaansa ja saa aikaan hallitsemattomia tunnekuohuja. Yksi parhaimpia lukemiani kirjoja.

Katja Kettu: Kätilö

Tämä pitäisi jokaisen lukea jo ronskin kielensä vuoksi. Henkilöhahmoissa on myös viehkoa rosoisuutta. Sisältää sotaa, sortoa ja traagisia ihmiskohtaloita. Ei heikkohermoisille.

Sofi Oksanen: Puhdistus

Jälleen Finlandiansa ansainnut kirja eikä teemoillaan päästä lukijaa helpolla. Vaikka Puhdistusta on rummutettu kyllästymiseen asti, ei sitä voi olla nostamatta esille.

Terhi Rannela: Yhden promillen juttuja

Halusin mukaan nuorten kirjallisuuttakin ja minusta Terhi Rannela on onnistunut tässä novellikokoelmassaan kiteyttämään hienosti suomalaisten nuorten juomakulttuuria. Lue ja pääse yli käsityksestä, että nykyiset nuortenkirjat ovat vain Tiinoja ja Tarzaneita!

Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi

Teini-iän yksi vaikuttavimmista lukukokemuksista. Homo ja peikko, whaat? Ja tämäkin on voittanut Finlandian.

Näköjään kaikki ehdokkaani ovat sitten naisia, mutta toisaalta naiskirjailijoiden kirjoja sitä tulee useammin luettuakin.

Haastavia maanantaiaamuja, mutta onneksi niistä selvitään

Heräsin tänään siihen, kun kuulin naapurin pesevän pyykkiä. Ajattelin, että johan on kellonaika moiseen, kun eihän se voi olla kuin jotain kuusi. Haparoin kännykän käteen ja tajusin, että minun pitäisi olla istumassa bussissa matkalla Mikkeliin eikä vällyjen alla. No, ei muuta kuin kuteet niskaan ja matkaan omalla autolla.

Olen Karvisen kanssa samaa mieltä siitä, että maanantait ovat aika lailla hanurista. Siksi ne ovat minulle käynnistely- ja tunnustelupäiviä. Olen aika taitava unohtamaan työasiat vapaa-ajallani enkä juuri mieti työjuttuja ennen kuin astun jälleen työpaikan ovesta sisään. Siksi maanantaisin teen yleensä vain jotain simppeliä, jotta pääsen taas rytmiin. Viimeistään tiistaina olen taas ihan tulessa! 

No, onni onnettomuudessa. Vaikka olin tunnin myöhässä, oli koulutus silti mielenkiintoinen ja antoisa. Päätin sen jälkeen mennä vielä Mikkelin kauppoihin pörräämään.

Olin tosin vähän nuukalla tuulella, joten en hirveästi mitään raaskinut ostaa. Parhaimmat ostokset olivat ehdottomasti Cutrinin isot pönikät shampoota ja hoitoainetta. Ostin taannoin tuota hoitoainetta ja PUFF! Hiuksissa oli heti enemmän volyymia. En varmaan vähään aikaan käytäkään mitään muuta.

Glitteristä ostin vähän hömpän pömppää eli rannekorusetin. Erityisesti tykkään tuosta, jossa on noita pikkukuvia.

Lisäksi matkalla takaisin kotiin poikkesin vielä Punaisen myllyn kievarissa, jossa on taivaallisia kakkuja ja leivonnaisia sekä hyvää leipää. Välillä on aika vaikeaa löytää kaupasta kotimaisesta rukiista tehtyä leipää, joten ostan usein tuolta pakkaseen leivät. Kievarissa tarjotaan myös lounasta ja jälkkäriksi on aina muutamaa sorttia ihania herkkukakkuja. Suosittelen lämpimästi!

Om nom nom!

Alkukankeudesta huolimatta päivästä jäi hyvä fiilis. Aurinkoisilla keleillä on sitä paitsi ihana ajella ja kuunnella kesäisiä biisejä. Taidankin tästä lähteä vielä lenkille nauttimaan auringosta!

Kun kävelee selvinpäin baarista kotiin, voi kokea ihania asioita

Aamu neljä. Uskomaton vihreys. Lintujen mieletön viserrys. Taianomainen valo.

Se on kesä nyt.

Sarjassamme ihmiskunnan hienoimpia keksintöjä: jäätelökone

Rakastan jäätelöä. Syön sitä kesällä lähes joka päivä ja talvellakin varmasti useammin kuin keskivertokirjastomimmi. Kaupan pakastealtaan jäätelöissä on vain se huono puoli, että niissä on ihan liikaa sokeria ja lisäaineita. Siksi eräänä päivänä poimin Prisman kodinkonehyllystä mukaani jäätelökoneen. OBH Nordican malli on näppärä vaihtoehto yksineläjälle, sillä jäätelöä ei tule valmistettua kerralla vahingossakaan liikaa (se tulee muuten syötyä).

Mangojäätelö

180 g mangoa

1 dl maitoa tai kermaa

(½ tl vaniljasokeria)

Sekoita ainekset tehosekoittimessa tasaiseksi massaksi ja kaada jäätelökoneeseen surisemaan. Mitä kypsempi ja makeampi mango on, sen parempi. Mitään sokereita tarvita.

Rollerrr ei kun frisbee!

Tänään suunnataan työporukan kanssa frisbeegolfradalle ja tietty pitää olla asennepaita päällä! Roller derby olisi muuten laji, jota minua kiinnostaisi kovasti kokeilla, mutta näille kulmille ei ainakaan vielä ole perustettu omaa seuraa. En ole eläessäni edes rullaluistellut, kun eihän siellä lapsuuden perämettissä mitään asfalttia ollut. Pitääkin tutkailla olisiko lähiseudulla open skate -tapahtumaa kesällä.

Kirjastolehti käsiin!

Kannattaa napata seuraavalla kirjastoreissulla Kirjastolehti mukaan, sillä uusimmassa on teemana miehet. Kirjastomiehien lisäksi lehden sivuilla esiintyvät Jari Sinkkonen, Jari Tervo ja Arska! Lehdessä on juttua myös kirjastoammatillista päänvaivaa aiheuttavista e-kirjoista.

Tavalliseen tapaan lehden lukaisi yhdeltä istumalta. Suosittelen tutustumaan. Kirjastolehteä julkaisee Suomen kirjastoseura, johon allekirjoittanutkin kuuluu. Jäsenyys takaa mm. sen, että eteisen lattialla odottaa kuudesti vuodessa varmasti laadukasta ja mukavaa postia.

Pidän kirjoista joo, mutta nyt haluan jotain uutta

Päätin, että on aika kääntää uusi sivu blogielämässä.

Pidin kirjablogia lähes kolme vuotta, mutta harrastus hiipui pikkuhiljaa, kun paradoksaalisesti kirjastotyö vei suurimman innon lukemiselta.

Olo on kuitenkin orpo ilman blogia. Halusin jotakin hieman hulluttelevaa, inspiroivaa ja rikkoa kirja- ja sekasäläblogin ahtaat rajat, jotka olin luonut itselleni. Ei enää vain kirjoja ja ruokaa. Hei, elämää! Kuinka omaperäistä!

Geeky = Olen jonkin asteinen nörtti. Olen vinksahtanut scifiin ja kiinnostunut miljoonista muistakin asioista.

Sassy = Aluksi oli classy, mutta ei, ei se ole minua, vaikka baarilookia onkin kuvailtu sanoin classy bitch. Sassy on paljon kivempi sanakin! Tarmokas, eloisa ja nenäkäskin. Myönnän olevani.

Librarian = Olen aito kirjastokissa, kurnauh! Yleiset kirjastot ovat lähellä sydäntäni ja työskentelen yhdessä semmoisessa täällä Savonmualla.

Kirjastotädin elämä on muutakin kuin villaneuleita ja luettelointisääntöjä. You'll see!