Lomallahan sitä vedetään vain lonkkaa vai kuinka?

Voi pojat, en tiedä kuinka monelle olen hehkuttanut lomastani, mutta sitä olen todella odottanut, vaikkei se kovin pitkä olekaan. Juhannuksen jälkeen palaan takaisin sorvin ääreen, mutta tämä viikkokin on minulle jo luksusta.

Torstaina olin Mikkelin kirjastopäivillä. Oli mahtava päivä, sillä luennot olivat mielenkiintoisia, kollegoja ilo nähdä ja kaikilla tuntui olevan mukava fiilis. Minä tosin olin jo puoliksi lomatunnelmissa.

Sitä kuvitteli, että täällä maalla sitten makoilee sohvalla ja lueskelee hömppäromaaneja, joita kannoin töistä mukanani, mutta vielä mitä! Olen ollut jo navettahommissa ja hiehojakin ajamassa. Jotenkin sitä ei vain osaa olla paikoillaan ja mukava tehdä jotakin fyysistä, kun töissä on saanut aivosolujaan rasittaa liiankin kanssa. Ostin eilen juoksukengät ja -pöksytkin ja testasin niitä tänä aamuna seitsemän aikaan. Tänään kävimme kesätorilla ja illalla vielä lavatansseihin. Ja kuka vielä sanoo, ettei maalla ole tekemistä?

Minä jatkan lomailua, adios!

Voi Frank!

Frank Turner lupasi Jyväskylän keikalla tulevansa samana vuonna vielä uudestaan Suomeen. Tämä fanityttö hihkui muiden mukana. Jee Frank, ihanaa ja monta sydäntä!

Frank Turner Lutakossa viime tammikuussa

Riemastuin todella, kun luin aikaisemmin keväällä, että Frank tulee Jurassic Rockiin. Hihkuin vielä enemmän, koska Mikkeliinhän ei ole matka eikä mikään.

Frank esiintyy kuitenkin ihan vääränä päivänä siellä. System of a Down on hilannut sunnuntain lipun hinnan niin suolaiseksi, että tämä kirjastomimmi taitaa jättää tänäkin kesänä festarit väliin ja nauttia muista kulttuuririennoista.

Voi Frank, olisi ollut ihana nähdä taas.

No, taidan muutenkin olla kasvanut festari-iän yli. Luin tänään artikkelin, jonka mukaan festarivieraita kiinnostaa enemmän känni ja hikinen telttaseksi tuntemattoman kanssa. En kuuluisi siis muutenkaan kohderyhmään.

Jäätelöstähän ei voi puhua liikaa?

Viikonloppu meni kotona laiskotellessa. Olisi vähän tehnyt mieli lähteä hummailemaan, mutta alkoi sataa ja ukostaa, joten jäin kotiin syömään jäätelöä.

En hirveästi käy Lidlissä, mutta omat paheet saavat kyllä näihin jalkoihin vipinää, kun huomasin mainoslehdessä nämä jäätelöpöntöt. Ben & Jerry's jäätelöt ovat aivan törkeän kalliita, mutta nämä huokeammat vastineet onneksi ajavat melkein saman asian. Nuo molemmat maut olivat hyviä, mitä tässä maistelin, nam!

Minulla on enää neljä päivää töitä - joista viimeinen on vapaamuotoisempi, sillä menen Mikkelin kirjastopäiville - ja sitten alkaa lomalomaloma! Ei sitä ole kuin reilu viikko, mutta kyllä sitä on kaivattu. Äiti uumoili, että lomani aikana voisi saada oman maan mansikoitakin, oijoi! Ja jäätelöä pitää olla. Paljon.

Miksi sinä siellä Savossa asut?

Muutin Savoon, koska sain täältä töitä. Yleensä asia on toisinpäin, mikä on sääli, koska Savo on oikeasti aika kiva paikka. Tässä muutama syy miksi Savo on paras:


Savolaiset ihmiset. Avoimia ja rentoja tyyppejä, joiden kanssa turinoidessa aika kuluu nopeasti. Asioita viännetään vaikka minkä näköistä läppää. En muista missään työpaikalla nauraneeni niin paljon kuin täällä. Asioita ei ole tapana myöskään läväyttää naamaan kuin märkä rätti, vaan vähän kiennetään, ettei olisi liian kova isku. Oma keskustelutyylini tosin on hyvin lähellä tuota, joten ei ihme, että solahdan joukkoon helposti.

Täällä ei ole liikaa ihmisiä. Helsinki jo ajatuksena saa tämän maalaistallukan ahdistumaan. Jos joku haluaa mennä voimaan pahoin ylihinnoitelluihin asuntoihin ja katsella ikkunasta vastapäisen kerrostalon seinää, niin en toki estele. Tyypit muuttaa täältä lähinnä pois, mikä ei ole myöskään hyvä. Sen myötä kasvukeskuskeskeinen ajattelu lisääntyy, mikä on tylsää, koska maakunnissakin pitäisi voida työllistyä ja elää täysipainoisesti.

Järvien luvattu maa. Asuttuani kolmisen vuotta Etelä-Pohjanmaalla ja Satakunnassa totesin, ettei minua ole luotu lättänälle elelemään. Nyt näen vettä joka päivä, parasta! En käy uimassa edes joka kesä, mutta ilman järviä ei voi elää. Huolet kaikkoaa ja mieli lepää, kun voi katsella järvenselkään kotimatkalla töistä.

Vastavirtaan. Kun lähden viikonlopuksi etelään päin, voin näyttää pitkää nenää vastaantulevalle mökkikansaletkalle. Ruuhkassa ajaminen on vihoviimeistä puuhaa.

Kesä. Kun kesä tulee, niin kaupungillakin tuntuu, että olet koko ajan mökillä, koska on niin vihreää ja raikasta ja ihanaa. Sitä tekee mieli vain vihellellä, kun käppäilee katuja vailla huolen häivää ja nauttii auringosta. Totta, kaikki Suomen kaupungit tituleeraavat itseään kesäkaupungeiksi, mutta ei kesä ole mitään ilman järviä ja rentoa fiilistä. Savosta sitä löytyy!

Koiruuteni elelee pääasiassa vanhempieni luona, mutta tässä kuvassa on ihan Savon maaperällä!

Ei minua ihan helposti täältä pois saisi. Täytyy myöntää.

Povauksen alkeet

Rajatietohyllystä on kiva bongata itselleen uusia harrastuksia. Hörhöily on aina ollut suosikkiharrastuksiani ja se, että viimein keksin ostaa itselleni tarot-kortit, ei ehkä ketään tuttuani yllättänyt. Näin kesähelteillä ajattelin kirjoittaa tästä mystisestä harrastuksesta ja kuinka siinä pääsee alkuun.

Steampunk -tarotkortit

Ostin kortit heräteostoksena kirjakaupasta, sillä ne maksoivat vain kympin. Hyvää ei kuitenkaan saa halvalla ja kortit kirjaimellisesti hajosivat käsiin, kun intouduin kokeilemaan erilaisia pöytiä ja äitikin - joka minut hörhöilyyn on tutustuttanut - pyysi useaan otteeseen korteilta viisautta. Jouduin siis pian ostamaan uudet kortit ja totesin, että niitä on nykyään moneen lähtöön. Itse tykästyin scifityttönä Steampunk taroteihin. Kortteja voi ostaa esimerkiksi Unio Mysticasta tai ihan vain Adlibriksesta.

Korteissa on eroja ja monille on omat oppaatkin, joten kannattaa tutustua eri vaihtoehtoihin ja miettiä mikä itselle on se paras pakka. Itse en kannata mitään koulukuntaa ja lueskelen tulkintoja milloin mistäkin. 

Tarotpakka koostuu 78 kortista, joista 22 on niin sanottuja ison arkanan kortteja. Ison arkanan kortit ovat merkityksellisempiä kuin pakan loput 56 korttia, jotka ovat pienen arkanan kortteja. Pienen arkanan kortit ovat kuin tavan pelikortit, mutta niiden maat ovat nimeltään sauvat, pentaakkelit, miekat ja maljat.

Tarotkirjallisuutta

Suomeksi on ilmestynyt ihan mukavasti tarotiin liittyvää kirjallisuutta. Yksi omista suosikeistani on Marita Liulian ja Tiina Porthanin Tarot. Siinä korttien tulkinnat on esitetty ytimekkäästi ja selkeästi. Jos haluaa vähän syvällisemmän sukelluksen tarotien maailmaan, niin esimerkiksi Gerd Zieglerin Tarot - sielun peili on ihan oiva valinta. 

Jos englanti luistaa, niin kannattaa googlailla tarotsivustoja. Oma suosikkini on Psychic Revelation-sivusto, jossa korteille on tulkinta kustakin elämänalueesta. Toinen tutustumisen arvoinen sivusto on Tarot Elements, jossa on ytimekkäät kuvaukset korttien merkityksistä. Näitä löytyy pilvin pimein ja itsekin olen vasta raapaissut pintaa.

Helppo tapa aloittaa korteilta kysyminen, on esimerkiksi nostaa päivän kortti ja pohdiskella syntyjä syviä sen teemojen myötä. Minä myös nostan usein kortin mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Kolmen kortin pöytä, jossa kortit edustavat vasemmalta oikealle menneisyyttä, nykyhetkeä ja tulevaisuutta, on myös helppo keino tulkita askarruttavaa asiaa. Laajemmista pöydistä oma suosikkini on ehdottomasti kelttiläinen risti. Siitä korttien merkityksille on eri variaatioita, joten kannattaa tutkia niitä ja miettiä mikä olisi itselle sopivin. Linkin takana on Psychic Revelationin versio, mutta itse käytän Christina Freijan Tarot: kosminen peili -teoksessa olevaa pöytää, koska koen sen itselleni sopivimmaksi. 

Tästä touhusta ei kuitenkaan tule mitään, jos siihen ei itse usko edes vähän. Et voi nostaa kortteja ja tulkita niitä, jos asenne on jo valmiiksi kielteinen. Tolkku hommassa on hyvä pitää mukana eikä ihan sokeasti uskoa, että jos pöytään pamahtaa Kuolema, niin viikatemies on vierailemassa lähiaikoina.

Tarot ja toinen lempparihörhöilyni astrologia ovat harmittoman hupailun lisäksi myös väylä itsetutkiskeluun. Psykologian oppaat ovat minulle lähinnä unilääkkeen toinen nimitys, kun taas hörhöilyn avulla voi miettiä oman sielun syövereitä pienen taikauskon siivittämänä. Suosittelen löysäämään pipoa ja kokeilemaan. 

Devils food - almost better than sex!

Mitä saadaan, kun laitetaan paljon suklaata ja kaakaojauhetta ja vähennetään sokeria? No, ihan tajuttoman suklaisia muffinseja! Minulle oli muutama viikko sitten tulossa vieraiksi todellisia suklaanystäviä, joten päätin hemmotella heitä alla oleville suklaaherkuilla. Menivät luonnollisesti kuin kuumille kiville.

Eivät ehkä ulkoasultaan kauneimpia, mutta makuhan se ratkaisee!

Devils food -muffinsit

12 kpl

4½ dl vehnäjauhoja (olisin muuten käyttänyt täysjyvävehnäjauhoja, mutta kaapissa seisoi valkoisia jauhoja, joten pitäähän ne käyttää pois)

1½ dl kaakaojauhetta

1 dl ruokosokeria

2 tl leivinjauhetta

½ tl suolaa

2½ dl kevytmaitoa 

3/4 dl maustamatonta jogurttia

3/4 dl rypsiöljyä

2 munaa

1 tl vaniljasokeria

2½ dl rouhittua tummaa suklaata (70%)

Lämmitä uuni 175 asteeseen.

Siivilöi jauhot, kaakao, sokeri, leivinjauhe ja suola kulhoon.

Vatkaa maito, jogurtti, öljy, munat ja vaniljasokeri toisessa kulhossa.

Rouhi suklaa. (Käytin tehosekoitinta, mutta suklaa uhkasi sulaa sinne pohjaan!)

Lisää maitoseos ja suklaarouhe jauhoseokseen.

Sekoita, kunnes kaikki aineet ovat sekoittuneet.

Annostele taikina vuokiin ja ja paista uunissa 20-25 minuuttia.

Anna jäähtyä hetki ja viimeistele muffinsit suklaalevitteellä.

Suklaalevite

60 g huoneenlämpöistä voita

tomusokeria oman maun mukaan (ohjeessa oli että koko toppa, mutta pidin sitä vähän överinä)

½ dl kaakaojauhetta

100 g maustamatonta tuorejuustoa

Vatkaa voi, tomusokeri ja kaakao kuohkeaksi. 

Vatkaa joukkoon tuorejuusto.

Levitä muffinsien päälle.

Alkuperäinen ohje löytyy Johan Åkerbergin Muffinsikirjasta.

Niin pienistä asioista voi tulla tavattoman onnelliseksi

Vietin viikonloppuni maalla vanhempieni luona, joten siksi blogikin hiljeni sen ajaksi. Korvaukseksi siitä laitan kunnon kuvakoosteen maaseudun ihanuudesta. Taattua kännykkäkameralaatua!

Suopursu kukkii ja tuoksu oli mitä huumaavin!

Hiekkabiitsiä

Patikoidessa ihaltiin järvimaisemia ja ihmeteltiin luonnonsuojeluhippien pyromaanikokeiluja.

Järvimaisemaa.

Muutama petäjä.

Maaseutuidylliä.

Yritettiin koiruuden kanssa etsiä nokkosia, mutta taisivat olla jo turhan iäkkäitä hyötykäyttöön.

Tein tuon linnunpöntön lähes 20 vuotta sitten, edelleen se siellä nököttää!

Ammukat kesälaitumilla.

Uunijuustoa ja puolukkahilloa, om nom nom!

Yks vähän posettaa.

Kieloja valmistuneelle.