Tiedoksi tännekin, että aloin jälleen päivittää kirjablogiani. Minulle tuli kamala ikävä kirjoittaa kirja-arvioita ja kaiken lisäksi aivan järjetön tarve lukea. Sinne onkin ilmaantunut muutama kirja-arvio tässä vuodenvaihteessa.
Kirjat ♥ Niitä ilman ei voi elää!
torstai 2. tammikuuta 2014
tiistai 17. joulukuuta 2013
Kun naamasta tulee miinakenttä
Olen aina rakastanut suklaata, juustoa ja pitkälti kaikkea ruokaa, missä on paljon kermaa tai muuta maitorasvaa sisältävää.
Valitettavasti ehkäisyyn tarkoitetun hormonicocktailin lopettaminen aiheutti sen, että naama on miinoitettu finneillä, kun nautin jotakin edellä olevista. Sitä ei ole kiva katsoa peilistä. Sitä voi kutsua turhamaisuudeksi, mutta mieluummin jätän herkut syömättä kuin katson itseäni peilistä sen näköisenä. Lisäksi se tekee kipeää, kun kymmenen finniä yrittää tulla samasta kohtaa ihosta ulos.
No, minkä vuoksi en sitten jatka e-pillereiden käyttöä? Pohjimmiltani aika nuukana ihmisenä en näe mitään järkeä maksaa ehkäisystä, kun ei ole kumppaniakaan. Tärkein syy on kuitenkin se, että mielialani heittelivät ja viihtyivät pitkälti siellä pohjamudissa, kun söin niitä. Kun lopetin pillereiden syömisen, tuntui siltä, että jotain raskasta olisi otettu pois harteiltani. Maailmassani alkoi äkkiä olla hyviä ja kivoja asioita ja päivät kulkivat vaivattomammin. En ole ajatellut pilata päiviäni enää niillä.
Tämä asia on saanut rattaat pyörimään päässäni aika kiivaastikin välillä. Olen pitkään jo ollut kiinnostunut ruokavalioon liittyvistä asioista. Tämä tosin on saanut minut tajuamaan konkreettisesti kuinka herkkä koneisto keho todellisuudessa on. Olen sen toki aiemminkin todennut vatsani kautta. Se ei nimittäin voi sietää pakastevihanneksia tai mannapuuroa. Eikä se kamalasti pidä valmisruuista, irtokarkeista tai muustakaan, joka sisältää paljon E-aineita. Joskus kun söin paljon valmissapuskaa ja muuta epämääräistä, luulin, että on ihan normaalia, että vatsa on vähän väliä sekaisin. Kuinka väärässä ihminen voi olla? Kuinka moni elää tässä luulossa?
Kaikenlaisten ruokakokeilujen jälkeen olen todennut, että voin kaikkein parhaiten silloin, kun en syö juuri gluteenia tai maitotuotteita ja rajoitan lihan syömisen korkeintaan yhteen kahteen kertaan viikossa. Kalaa pyrin nykyään syömään kerran viikossa, koska en haluaisi ottaa D-vitamiinejani kapselimuodossa. Pyrin myös valmistamaan kaiken mahdollisimman tuoreista ja käsittelemättömistä raaka-aineista. Valmisruuat hylkäsin lähes kolme vuotta sitten. Tämä tosin ei ole uutta niille, jotka ovat jotakin ravinto-oppaita lukeneet. Näinhän monissa opetetaan tekemään.
Mutta se on niin pirun vaikeaa. Sosiaaliset paineet saavat kädet tarttumaan pizzapalaan tai herkkuun, sillä ei kehtaa olla maistamatta. Lisäksi tulee ikävä olo, jos joutuu luettelemaan, mitä voi syödä tai miksi joku ei nyt käy. On helpompi syödä ja potea kurjaa oloa sitten kotona. En yhtään ihmettele, miksi laiduttaminen epäonnistuu niin monilta, kun usein sosiaalisissa tilanteissa on tarjolla karkkia, pullaa, sipsejä ja muita kiusauksia. Vaatii oikeasti itsekuria tai kykyä viihtyä hyvin omassa seurassa, että onnistuu.
Tällä hetkellä länsimaisen pullamössöelämäni suurin haaste on siis elää omaa kehoani kuunnellen ja olla samalla kohtelias. En ole kovin innostunut viemään omia eväitä mukanani vieraisille enkä kamalasti jaksa selitelläkään syömättömyyttäni, sillä silloin saa usein vain hämmentyneitä tai kummastuneita katseita. Toisaalta sekin on ikävää, että joutuu katsomaan näppynaamaa herkuttelun seurauksena seuraavat kaksi viikkoa ja varoa koskemasta sitä. Se ei edes tunnu enää herkuttelulta, kun tietää jo seuraukset.
Valitettavasti ehkäisyyn tarkoitetun hormonicocktailin lopettaminen aiheutti sen, että naama on miinoitettu finneillä, kun nautin jotakin edellä olevista. Sitä ei ole kiva katsoa peilistä. Sitä voi kutsua turhamaisuudeksi, mutta mieluummin jätän herkut syömättä kuin katson itseäni peilistä sen näköisenä. Lisäksi se tekee kipeää, kun kymmenen finniä yrittää tulla samasta kohtaa ihosta ulos.
No, minkä vuoksi en sitten jatka e-pillereiden käyttöä? Pohjimmiltani aika nuukana ihmisenä en näe mitään järkeä maksaa ehkäisystä, kun ei ole kumppaniakaan. Tärkein syy on kuitenkin se, että mielialani heittelivät ja viihtyivät pitkälti siellä pohjamudissa, kun söin niitä. Kun lopetin pillereiden syömisen, tuntui siltä, että jotain raskasta olisi otettu pois harteiltani. Maailmassani alkoi äkkiä olla hyviä ja kivoja asioita ja päivät kulkivat vaivattomammin. En ole ajatellut pilata päiviäni enää niillä.
Tämä asia on saanut rattaat pyörimään päässäni aika kiivaastikin välillä. Olen pitkään jo ollut kiinnostunut ruokavalioon liittyvistä asioista. Tämä tosin on saanut minut tajuamaan konkreettisesti kuinka herkkä koneisto keho todellisuudessa on. Olen sen toki aiemminkin todennut vatsani kautta. Se ei nimittäin voi sietää pakastevihanneksia tai mannapuuroa. Eikä se kamalasti pidä valmisruuista, irtokarkeista tai muustakaan, joka sisältää paljon E-aineita. Joskus kun söin paljon valmissapuskaa ja muuta epämääräistä, luulin, että on ihan normaalia, että vatsa on vähän väliä sekaisin. Kuinka väärässä ihminen voi olla? Kuinka moni elää tässä luulossa?
Kaikenlaisten ruokakokeilujen jälkeen olen todennut, että voin kaikkein parhaiten silloin, kun en syö juuri gluteenia tai maitotuotteita ja rajoitan lihan syömisen korkeintaan yhteen kahteen kertaan viikossa. Kalaa pyrin nykyään syömään kerran viikossa, koska en haluaisi ottaa D-vitamiinejani kapselimuodossa. Pyrin myös valmistamaan kaiken mahdollisimman tuoreista ja käsittelemättömistä raaka-aineista. Valmisruuat hylkäsin lähes kolme vuotta sitten. Tämä tosin ei ole uutta niille, jotka ovat jotakin ravinto-oppaita lukeneet. Näinhän monissa opetetaan tekemään.
Mutta se on niin pirun vaikeaa. Sosiaaliset paineet saavat kädet tarttumaan pizzapalaan tai herkkuun, sillä ei kehtaa olla maistamatta. Lisäksi tulee ikävä olo, jos joutuu luettelemaan, mitä voi syödä tai miksi joku ei nyt käy. On helpompi syödä ja potea kurjaa oloa sitten kotona. En yhtään ihmettele, miksi laiduttaminen epäonnistuu niin monilta, kun usein sosiaalisissa tilanteissa on tarjolla karkkia, pullaa, sipsejä ja muita kiusauksia. Vaatii oikeasti itsekuria tai kykyä viihtyä hyvin omassa seurassa, että onnistuu.
 |
| Gluteeniton ja maidoton banaanikakku toimii, kun haluaa herkutella! |
perjantai 13. joulukuuta 2013
Kirjoittaminen saattaa aiheuttaa vakavaa riippuvuutta, levottomuutta ja halua opiskella lisää
Onko elämää jälkeen NaNoWriMon? On. Aika nopeasti sitä täytti päivänsä jollakin muulla kuin kirjoittamisella, mutta jälleen kalvaa tuttu tunne saada kirjoittaa. En tosin halua vielä alkaa muokata marraskuun tuotostani, hömppäkässärini on kirjoittajatuttavallani luvussa ja paranormaali teinidraama, jota olen pyöritellyt jo pari vuotta päässäni ja pari versiota kirjoittanutkin, tuntuu tällä hetkellä niin typerälle, että se pysyy edelleen tauolla (= pysyvästi?). Ehkäpä saatuani kässärini takaisin kiertämästä, teen siihen vielä tarvittavat muokkaukset ja kokeilen onneani eli lähetän kustantamoille!
Se ei silti poista tätä kirjoittamisen vimmaa.
Olen tänä syksynä ollut mukana runoklubissa, jossa olen lukenut omalta osalta lähinnä lyhytproosaa. Viime kerran jälkeen kuitenkin kirjoitin runon! Se solisi mielestäni kuin puro sormenpäihini, jotka kirjoittivat sen sanoiksi tietokoneruudulle. Olin vähän hämmentynyt sen jälkeen, mutta toisaalta iloinen. Runosuoneni ei ole täysin tyrehtynyt. Nuorempana kirjoitin paljon ns. angstirunoja, joiden kautta purin pahaa oloa yms. nuoruuden ongelmia. Jotkut sen ajan tuotoksista ovat lähinnä noloutta aiheuttavia, mutta muutama helmikin mahtuu joukkoon. Runojeni suhteen olen kuitenkin hyvin itsekriittinen, koska en varsinaisesti ole mikään lyyrikko enkä siitä paljoa ymmärrä.
Olen kuitenkin usein ajatellut, että laulujen sanat ovat kuin runoja ja ymmärrän niitä musiikin kanssa paremmin. Olisin kuitenkin kiinnostunut tutustumaan runoihin enemmänkin. Hyviä runokirjoja saa siis suositella! Suosikkirunoilijakseni voisin nimetä Aulikki Oksasen, jonka tuotantoon tutustuin Vuokko Hovatan musiikin kautta.
Proosa on kuitenkin suurin rakkauteni. Aloin kuunnella Sinuhe egyptiläistä äänikirjana ja nyt himottaisi joko ajella kilometritolkulla (kuuntelen äänikirjoja siis ajessa) tai lainata kirja, jota ahmia vaikka joululoman ajan. Minusta tuntuu, että Sinuhekin on osasyypää kirjoittamisen nälkääni. Hyvä tarina saa usein aikaan halun kirjoittaa itsekin.
Kirjoittaminen ja sen harjoittaminen on saanut aikaan sen, että olen lukiessani paljon analyyttisempi. Huomaan joskus miettiväni miksi kirjailija on valinnut sellaisen tyylin kirjoittaa tai että miten itse olisin toteuttanut jonkun kohdan. Kaikkein ihaninta - ja samalla ehkä kamalinta - on lukea kirja, josta ei muuttaisi mitään ja samalla tietää, ettei ikinä itse osaisi kirjoittaa mitään niin hienoa (Sinuhe on alkanut vaikuttaa siltä, mitä enemmän olen kuunnellut!). Keskitasoa huonompaa kirjaa lukiessa päässä takoo koko ajan ajatus, että minä osaan kirjoittaa niin paljon paremmin.
Tämän kaiken pohdiskelun jälkeen, olen tullut siihen tulokseen, että haen ensi vuonna opiskelemaan. Olen koko ajan ajatellut, että opiskelisin kirjastoalaa lisää ja kouluttautuisin maisteriksi. Sen sijaan haluan kuitenkin opiskella kirjoittamista, sillä tällä hetkellä se tuntuu paremmalta vaihtoehdolta. Käytin maagisia tiedonhakutaitojani ja havaitsin, että Jyväskylän avoimessa yliopistossa on kokonaan verkossa suoritettavia kirjoittamisopintoja. Se sopii työssä käyvälle paremmin. Lisäksi olin sen verran liekeissä lukiessani noista opintojaksoista, että lienee syytä alkaa säästää itselleen hyvin mieluista vapaa-ajan harrastusta ensi vuodelle.
Pitäisi myös pakottaa itsensä tekstinkäsittelyohjelman ääreen ja laittaa näppis laulamaan, sillä ei sinne sisälle pääse varmaan ilman, että on jotakin näyttöä kyvyistään!
Se ei silti poista tätä kirjoittamisen vimmaa.
Olen tänä syksynä ollut mukana runoklubissa, jossa olen lukenut omalta osalta lähinnä lyhytproosaa. Viime kerran jälkeen kuitenkin kirjoitin runon! Se solisi mielestäni kuin puro sormenpäihini, jotka kirjoittivat sen sanoiksi tietokoneruudulle. Olin vähän hämmentynyt sen jälkeen, mutta toisaalta iloinen. Runosuoneni ei ole täysin tyrehtynyt. Nuorempana kirjoitin paljon ns. angstirunoja, joiden kautta purin pahaa oloa yms. nuoruuden ongelmia. Jotkut sen ajan tuotoksista ovat lähinnä noloutta aiheuttavia, mutta muutama helmikin mahtuu joukkoon. Runojeni suhteen olen kuitenkin hyvin itsekriittinen, koska en varsinaisesti ole mikään lyyrikko enkä siitä paljoa ymmärrä.
Olen kuitenkin usein ajatellut, että laulujen sanat ovat kuin runoja ja ymmärrän niitä musiikin kanssa paremmin. Olisin kuitenkin kiinnostunut tutustumaan runoihin enemmänkin. Hyviä runokirjoja saa siis suositella! Suosikkirunoilijakseni voisin nimetä Aulikki Oksasen, jonka tuotantoon tutustuin Vuokko Hovatan musiikin kautta.
Proosa on kuitenkin suurin rakkauteni. Aloin kuunnella Sinuhe egyptiläistä äänikirjana ja nyt himottaisi joko ajella kilometritolkulla (kuuntelen äänikirjoja siis ajessa) tai lainata kirja, jota ahmia vaikka joululoman ajan. Minusta tuntuu, että Sinuhekin on osasyypää kirjoittamisen nälkääni. Hyvä tarina saa usein aikaan halun kirjoittaa itsekin.
Kirjoittaminen ja sen harjoittaminen on saanut aikaan sen, että olen lukiessani paljon analyyttisempi. Huomaan joskus miettiväni miksi kirjailija on valinnut sellaisen tyylin kirjoittaa tai että miten itse olisin toteuttanut jonkun kohdan. Kaikkein ihaninta - ja samalla ehkä kamalinta - on lukea kirja, josta ei muuttaisi mitään ja samalla tietää, ettei ikinä itse osaisi kirjoittaa mitään niin hienoa (Sinuhe on alkanut vaikuttaa siltä, mitä enemmän olen kuunnellut!). Keskitasoa huonompaa kirjaa lukiessa päässä takoo koko ajan ajatus, että minä osaan kirjoittaa niin paljon paremmin.
Tämän kaiken pohdiskelun jälkeen, olen tullut siihen tulokseen, että haen ensi vuonna opiskelemaan. Olen koko ajan ajatellut, että opiskelisin kirjastoalaa lisää ja kouluttautuisin maisteriksi. Sen sijaan haluan kuitenkin opiskella kirjoittamista, sillä tällä hetkellä se tuntuu paremmalta vaihtoehdolta. Käytin maagisia tiedonhakutaitojani ja havaitsin, että Jyväskylän avoimessa yliopistossa on kokonaan verkossa suoritettavia kirjoittamisopintoja. Se sopii työssä käyvälle paremmin. Lisäksi olin sen verran liekeissä lukiessani noista opintojaksoista, että lienee syytä alkaa säästää itselleen hyvin mieluista vapaa-ajan harrastusta ensi vuodelle.
Pitäisi myös pakottaa itsensä tekstinkäsittelyohjelman ääreen ja laittaa näppis laulamaan, sillä ei sinne sisälle pääse varmaan ilman, että on jotakin näyttöä kyvyistään!
perjantai 29. marraskuuta 2013
sunnuntai 24. marraskuuta 2013
NaNoWriMo day 24
Niin meni viikko, etten saanut nanopäivityksiä tänne blogiin aikaan. Olen kuitenkin kirjoitellut sen verran, että olen viime päivinä saanut päivässä vähintään sen 1667 sanaa kasaan. Tänään urakoin yli 2000 sanaa ja saatan kirjoittaa vielä vähän päälle tässä illemmalla.
Tarina on edennyt ihan mielenkiintoisiin vaiheisiin. Ajattelinkin, että jätän sen jäähtymään tämän nanon jälkeen ja kirjoitan sen joskus uudestaan parempana aikana. Siinä on nimittäin - aikakin omasta mielestäni - potentiaalia ihan oivalliseksi tarinaksi. Nyt sitä ei kehtaa antaa kenellekään luettavaksi, sillä se on täynnä ihan joutavaa dialogia ja epäloogisuuksia. Jostainhan niitä sanoja on saatava kasaan...
Mutta kyllä se 50 tonnia vielä ensi viikolla tulee täyteen!
Tarina on edennyt ihan mielenkiintoisiin vaiheisiin. Ajattelinkin, että jätän sen jäähtymään tämän nanon jälkeen ja kirjoitan sen joskus uudestaan parempana aikana. Siinä on nimittäin - aikakin omasta mielestäni - potentiaalia ihan oivalliseksi tarinaksi. Nyt sitä ei kehtaa antaa kenellekään luettavaksi, sillä se on täynnä ihan joutavaa dialogia ja epäloogisuuksia. Jostainhan niitä sanoja on saatava kasaan...
Mutta kyllä se 50 tonnia vielä ensi viikolla tulee täyteen!
lauantai 23. marraskuuta 2013
Koti kuntoon
Tässä meni pari päivää remontin merkeissä. Laitettiin eteinen kuntoon ja se sai iloisen pirteän värin. Minusta tuntuukin aina siellä ollessa, että lataudun täyteen energiaa! Ehkä siis olen pirtsakampi töihin lähtiessäkin!
Aiemmin tänä vuonna laittelimme jo tuohon olohuoneeseenkin väriä. Siellä taas ollaan petroolinsinisessä tunnelmassa ja tykkään kyllä ihan mielettömästi. Ilman värejä ei voisi elää.
Lisäksi isä asensi minulle uuden peilikaapin ja sadesuihkun. Minulla oli myös ollut jo iät ajat toinen vessan lamppu palaneena (joo, olen oikeesti tosi saamaton näissä jutuissa) ja hän sitten vaihtoi senkin. Nyt kelpaa käydä suihkussa ja puunata itseään!
NaNoWriMossa olen nyt ihan aikataulussa eli jos saan kirjoitettua sen 1667 sanaa päivässä, niin tulee se 50 000 sanaa juuri silloin 30.11. täyteen! Nyt pitäisikin alkaa luoda sitä tekstiä...
sunnuntai 17. marraskuuta 2013
NaNoWriMo day 17
Muutama päivä on mennyt todella surkeilla sanamäärillä, mutta olen ollut tuhottoman väsynyt, mikä tarkoittaa sitä, ettei kirjoittaminenkaan oikein suju. Lisäksi veljeni ja hänen tyttöystävänsä tulivat kyläilemään, jolloin en tietenkään juuri kirjoitellut.
Tänään tartuin itseäni kuitenkin niskasta kiinni ja riipaisin reilu 2000 sanaa kasaan. Jes! En siis ole vielä aivan jäljessä, vaan oikeastaan ihan aikataulussa. Ensi viikolla on muutenkin yritettävä ryhdistäytyä kirjoittamisen suhteen. Viikonloppuna on luvassa vähän kämpän remontointia, mutta jos kaikki menee yhtä jouhevasti kuin edelliselläkin kerralla, minulla todennäköisesti on koko sunnuntai aikaa kirjoittaa. Parhautta!
Tänään tartuin itseäni kuitenkin niskasta kiinni ja riipaisin reilu 2000 sanaa kasaan. Jes! En siis ole vielä aivan jäljessä, vaan oikeastaan ihan aikataulussa. Ensi viikolla on muutenkin yritettävä ryhdistäytyä kirjoittamisen suhteen. Viikonloppuna on luvassa vähän kämpän remontointia, mutta jos kaikki menee yhtä jouhevasti kuin edelliselläkin kerralla, minulla todennäköisesti on koko sunnuntai aikaa kirjoittaa. Parhautta!
tiistai 12. marraskuuta 2013
NaNoWriMo day 12
Eilen ei oikein ollut kirjoitusfiilistä, mutta sain silti tiristettyä reilu 700 sanaa. Tänään taas on ollut hyvä flow tässä illalla ja sain tuhat sanaa enemmän kirjoitettua kuin eilen. Pääsin vihdoin juonessa eteenpäin, kun sain kirjoitettua "tylsemmän" juonenkäänteen loppuun. Vihdoin toimintaa! Nyt siis on aika jännät ajat tarinassani ja vähän syyhyttäisi jatkaa vielä yli 2000 sanan, mutta toisaalta nukkuminenkin olisi ihan hyvä vaihtoehto.
Tosin parina seuraavana viikonloppuna on kaikenlaista äksöniä, joten kirjoittaminen ei ehkä onnistukaan ihan noin vain.
Hmm...
Tosin parina seuraavana viikonloppuna on kaikenlaista äksöniä, joten kirjoittaminen ei ehkä onnistukaan ihan noin vain.
Hmm...
sunnuntai 10. marraskuuta 2013
NaNoWriMo day 10
Käväisin taas vähän Fifty Shades in Space -linjalla, mutta ai että, kun aluksen hemaiseva amiraali on niin herkullinen hahmo. Sen ansiosta pääsin tänään puoliväliin eli 25 000 rikki! Voittajafiilis! Nyt nukkumaan ja huomenna taas palautuminen kirjastomaailmaan.
lauantai 9. marraskuuta 2013
NaNoWriMo day 9
Kysyin tarotkorteilta kuinka minun pitäisi jatkaa tarinaani ja kiitos universumin sain tänään kirjoitettu yli 3000 sanaa! Ylitin 20 000 sanan rajapyykin. Huomenna toinen samanlainen spurtti ja 25 000 sanaa olisi saavutettu.
Parastahan on, että huomiselle ei ole mitään suunnitelmia.
Parastahan on, että huomiselle ei ole mitään suunnitelmia.
NaNoWriMo day 8
Viime hetken spurtti ja sain edellisen vuorokauden aikana kirjoitettua reilu tuhat sanaa. Tämän vuorokauden puolellakin tuli naputeltua reilu parisataa sanaa.
Inspiraatio löysi minut siis jälleen, kun nukuin kunnon päikkärit työpäivän päätteeksi. Jos tänä viikonloppuna saisi 25 000 sanan rajan rikki. Sitten olisin puolivälissä, jei!
Inspiraatio löysi minut siis jälleen, kun nukuin kunnon päikkärit työpäivän päätteeksi. Jos tänä viikonloppuna saisi 25 000 sanan rajan rikki. Sitten olisin puolivälissä, jei!
torstai 7. marraskuuta 2013
NaNoWriMo day 7
Ei lähde niin ei lähde. Sain ehkä vaivaset 500 sanaa kirjoitettua. Yritin jopa kääntää tarinaa sinne Fifty Shades in Space puolelle, mutta ei tullut kipinää.
Eilenkin kirjoitin melkein hampaat irvessä reilu 2000 sanaa. Tuli ihan kamalaa soopaa, mutta tarina sentään eteni johonkin suuntaan.
Tänään sain vain yhden kohtauksen kirjoitettua, tosin se voi olla merkittävä jatkon kannalta ja suo ihan mielenkiintoisia asetelmia.
Niin kuin Scarlett sanoi, huomenna on uusi päivä! Työpäivän jälkeen koittaakin täysin tapahtumista vapaa viikonloppu, jonka voisi uhrata kirjoittamiselle ja erakoitumiselle.
Eilenkin kirjoitin melkein hampaat irvessä reilu 2000 sanaa. Tuli ihan kamalaa soopaa, mutta tarina sentään eteni johonkin suuntaan.
Tänään sain vain yhden kohtauksen kirjoitettua, tosin se voi olla merkittävä jatkon kannalta ja suo ihan mielenkiintoisia asetelmia.
Niin kuin Scarlett sanoi, huomenna on uusi päivä! Työpäivän jälkeen koittaakin täysin tapahtumista vapaa viikonloppu, jonka voisi uhrata kirjoittamiselle ja erakoitumiselle.
tiistai 5. marraskuuta 2013
NaNoWriMo day 5
Tämän päivän aikaan saannos on 1705 sanaa! Olen kirjoittanut tänään kolmessa pätkässä yhteensä ehkä kaksi ja puoli tuntia! Vielä tekisi mieli roikkua tässä, mutta passitan itseni nyt nukkumaan.
Miten olen voinut elää ilman NaNoWriMoa? (Mä ehkä kadun tätä lausetta vielä loppukuusta.)
Miten olen voinut elää ilman NaNoWriMoa? (Mä ehkä kadun tätä lausetta vielä loppukuusta.)
maanantai 4. marraskuuta 2013
NaNoWriMo day 4
Eilen illalla tuuletin huolella, kun 10 000 sanan raja meni rikki! Oli aika hieno fiilis.
Tänään kirjoitin aamupäivällä vain vaivaiset 500 sanaa ja töiden jälkeenkin kirjoittaminen vähän takkusi, kun kirjoitin menneisyyden tapahtumista, jotka tosin ovat melko oleellisia tarinan kulun kannalta. No, kun pääsin taas tarinan nykyhetkeen, niin johan alkoi sanoja irrota. Tänään sain siis reilu 2000 sanaa kirjoitettua, hyvä minä!
Kun aloitin nanon kirjoittamisen, ajattelin, että no kokeillaan nyt mitä tästä tulee. Näköjään kuitenkin kilpailuhenkisyys minussa nosti heti ensimmäisestä päivästä päätään. Tahkosin kolmena ensimmäisenä päivänä sen reilut 3000 sanaa päivässä ja huomaan, etten ole tyytyväinen, ellen ole saanut päivän aikana vähintään 2000 sanaa kirjoitettua.
Huomenna se pari tonnia ei tule kyllä millään täyteen, sillä töiden jälkeen on iltamenoja tiedossa. En suostu nanon vuoksi lyhentämään yöuniani, koska väsyneenä en saa aikaiseksi muuta kuin huonoa tekstiä ja vielä apeamman mielen. Lisäksi en halua pilata työpäivääni vapaa-ajan hömpötysten vuoksi. Joten lienee vain siedettävä ajatus, ettei pääse tavoitteisiinsa.
Onneksi noita päiviä vielä riittää...
Tänään kirjoitin aamupäivällä vain vaivaiset 500 sanaa ja töiden jälkeenkin kirjoittaminen vähän takkusi, kun kirjoitin menneisyyden tapahtumista, jotka tosin ovat melko oleellisia tarinan kulun kannalta. No, kun pääsin taas tarinan nykyhetkeen, niin johan alkoi sanoja irrota. Tänään sain siis reilu 2000 sanaa kirjoitettua, hyvä minä!
Kun aloitin nanon kirjoittamisen, ajattelin, että no kokeillaan nyt mitä tästä tulee. Näköjään kuitenkin kilpailuhenkisyys minussa nosti heti ensimmäisestä päivästä päätään. Tahkosin kolmena ensimmäisenä päivänä sen reilut 3000 sanaa päivässä ja huomaan, etten ole tyytyväinen, ellen ole saanut päivän aikana vähintään 2000 sanaa kirjoitettua.
Huomenna se pari tonnia ei tule kyllä millään täyteen, sillä töiden jälkeen on iltamenoja tiedossa. En suostu nanon vuoksi lyhentämään yöuniani, koska väsyneenä en saa aikaiseksi muuta kuin huonoa tekstiä ja vielä apeamman mielen. Lisäksi en halua pilata työpäivääni vapaa-ajan hömpötysten vuoksi. Joten lienee vain siedettävä ajatus, ettei pääse tavoitteisiinsa.
Onneksi noita päiviä vielä riittää...
sunnuntai 3. marraskuuta 2013
NaNoWriMo day 3
Hieman alkaa pelottaa, että tästä tarinasta tulee joku Fifty Shades in Space. Alkaa tulla välillä vähän levotonta settiä, mutta toisaalta, jos ihmiset asuvat koko elämänsä avaruusaluksessa, niin niillä on tietysti aika rajallinen määrä aktiviteetteja?
Oopperamusiikki toimii muuten erittäin hyvin inspiraation lähteenä, kun kaipaa vähän dramatiikkaa tarinaan. Tänään saan siis väsymyksestä huolimatta varmasti kirjoitettua sen parituhatta sanaa. Itse asiassa tarina alkaa vetää niin hyvin imuunsa, että tämä alkaa elää jo ihan omaa elämäänsä!
lauantai 2. marraskuuta 2013
NaNoWriMo day 2
6124 sanaa kasassa! Huomaan näköjään päivittäväni tänne nanokuulumisiani.
Tänään oli jälleen hyvä flow päällä kirjoittamisessa. Vuokko Hovatan uusimman levyn tunnelma sopii äärettömän hyvin päähenkilöni sielunmaisemaan. Kokeilin myös oopperamusiikkia, mikä myös istu hyvin avaruusmiljöön taustalle.
Nyt jätän näppikseni jäähtymään, sillä tänään olisi tarkoitus lähteä tanssimaan ysärihittejä ja ehkä jopa laulamaan karaokea.
Ihan hyvä, että kirjoitin tänään paljon. Huomisesta ei nimittäin tiedä.
Tänään oli jälleen hyvä flow päällä kirjoittamisessa. Vuokko Hovatan uusimman levyn tunnelma sopii äärettömän hyvin päähenkilöni sielunmaisemaan. Kokeilin myös oopperamusiikkia, mikä myös istu hyvin avaruusmiljöön taustalle.
Nyt jätän näppikseni jäähtymään, sillä tänään olisi tarkoitus lähteä tanssimaan ysärihittejä ja ehkä jopa laulamaan karaokea.
Ihan hyvä, että kirjoitin tänään paljon. Huomisesta ei nimittäin tiedä.
perjantai 1. marraskuuta 2013
NaNoWriMo
Minä hullu päätin täyttää marraskuun sanoilla. Pitäisi nimittäin saada kokonaiset 50 000 täyteen kolmessakymmenessä päivässä. Vuosia olen vedonnut koulukiireisiin ja ties mihin, minkä vuoksi en ole osallistunut, mutta eilen sain itseäni niskasta kiinni. Loin tilin, valitsin idean, jota kehitellä ja ryhdyin keskiyöllä tuumasta toimeen. Tähän mennessä olen kirjoittanut 3024 sanaa, mikä on varsin kelpo suoritus! Tuossa välissä olen tehnyt täyden työpäivänkin!
Genreksi valitsin science fictionin ja idean sain eräästä vuoden takaisesta novellista, jonka olin joskus kirjoittajakurssille raapustanut. Siitä onkin ihan mielenkiintoista lähteä muovaamaan tarinaa. Olen aina kirjoittaessa pitänyt eniten dialogin sekä hahmojen luonteiden kehittämisestä, mikä tyrmäsi heti suunnitelmani päiväkirjamuotoisesta kirjoittamisesta. Ei dialogeja! No way! Haasteeksi pistin itselleni kuitenkin preesensissä kirjoittamisen.
Koska tässä on vähän kilpailuhenkeä mukana, toivon pitkäjännitteisyyteni kestävän sinne marraskuun loppuun saakka. Foorumin lukeminen on myös varsin mukavaa puuhaa, kun pitää luovia taukoja kirjoittamisesta.
Täältä voit seurata kirjoitusprosessini etenemistä.
Genreksi valitsin science fictionin ja idean sain eräästä vuoden takaisesta novellista, jonka olin joskus kirjoittajakurssille raapustanut. Siitä onkin ihan mielenkiintoista lähteä muovaamaan tarinaa. Olen aina kirjoittaessa pitänyt eniten dialogin sekä hahmojen luonteiden kehittämisestä, mikä tyrmäsi heti suunnitelmani päiväkirjamuotoisesta kirjoittamisesta. Ei dialogeja! No way! Haasteeksi pistin itselleni kuitenkin preesensissä kirjoittamisen.
Koska tässä on vähän kilpailuhenkeä mukana, toivon pitkäjännitteisyyteni kestävän sinne marraskuun loppuun saakka. Foorumin lukeminen on myös varsin mukavaa puuhaa, kun pitää luovia taukoja kirjoittamisesta.
Täältä voit seurata kirjoitusprosessini etenemistä.
torstai 10. lokakuuta 2013
Aamiaiseksi smoothie
Mustaherukkasmoothie
250 g pehmeää maitorahkaa
1 banaani
haluamasi määrä mustaherukoita
Nämä keskenään sekaisin ja voilà! Smoothie aamiaiseksi on valmis.
 |
| Eliq Maranik: Smoothiet: makua, vitamiineja ja terveyttä |
Tänä syksynä on ilmestynyt kiva smoothiekirjakin, jossa ohjeet vaikuttavat terveellisiltä eikä niitä ole kyllästetty sokerilla tai muullakaan turhalla. Kannattaa tutustua! Yllä oleva smoothieohje ei ole tästä kirjasta, mutta ehdottomasti kirjan innoittama.
Tänään on viikon viimeinen työpäivä ja sitten koittaa vapaus jälleen kolmeksi päiväksi. Huomenna pääsen energiahoitoon ja lauantaina näen pitkästä aikaa hyviä ystäviä. Hyvä viikonloppu siis tiedossa!
tiistai 8. lokakuuta 2013
TTT: Kysymykset ja kommentit, jotka jokainen kirjastolainen kuulee vähintään kerran elämässään
Tämä on postattu ihan kieli poskella, mutta ideana innosti niin kovasti, että olihan tästä tehtävä Top Ten Tuesday-lista! Kollegat täydentäkää!
1. "Tarvitseeko sitäkin varten opiskella?"
Kysymys, jonka kuulen vähintään kerran vuodessa. Jokainen, joka valitsee kirjastoalan omakseen, saa kuulla tätä sukulaisiltaan, miehiltä/naisilta, jotka yrittävät pokailla heitä sekä tietenkin kirjaston asiakkailta.
2. "Ettehän te tee muuta kuin istu siinä tiskissä."
Joo, jokainen päiväni töissä koostuu siitä, että istun nättinä tiskin takana ja odotan, että tulet toteamaan minulle tämän. Not. Yleensä mm. teen tiskissä tiedonhakuja, poistan aineistoa sekä setvin sähköpostia asiakaspalvelun lomassa. Henkilöstöähän karsitaan joka kirjastosta koko ajan, joten pitää tehdä vähän kaikkea missä vain välissä ehtii.
3. "Mihin te edes tarvitsette työhuoneita?"
Kysymys, joka vetää minut ainakin ihan sanattomaksi. En minäkään mene kysymään kokeilta, että mihin te muka tarvitsette uunia. En edes halua tietää millainen käsitys näillä ihmisillä on kirjastotyöstä.
4. "En mä siitä kirjasta muuta muista kuin, että siinä oli keltaiset kannet."
Valitettavasti aineistotietokannastamme ei voi etsiä teoksia niiden kansien värien perusteella.
5. "Voinko jättää mun lapsen tänne siksi aikaa, kun käyn kaupassa?"
Sanoo äiti 2-vuotiaan taaperon kanssa. Kirjasto ei ole päiväkoti. Me emme vastaa tiloihimme jätetyistä tenavista.
6. "Onko nämä edes missään järjestyksessä?"
Jos asiakas esittää tämän hyvin negatiiviseen sävyyn, voi temperamenttisempi kirjastotäti tai -setä vetää jo aika suuria palkokasveja nenäänsä. Kirjastolaiset ylläpitää järjestystä lähes koko ajan. Jos aineisto ei ole järjestyksessä, turha sitä on alkaa etsiäkään.
7. "Oletteko te poistaneet kirjaa X?"
Kirjastoissa ei ole tapana haaskata aikaa siihen, että koottaisiin poistetusta aineistosta jotakin luetteloa.
8. "Oletteko poistamassa kirjan X ja olisiko sitä mahdollista varata minulle?"
Kenenkään henkilökohtaisen tarpeen vuoksi ei poisteta aineistoa eikä sitä varata. Muutenhan niille varatuille poistokirjoille pitäisi olla jo joku oma hyllynsä.
9. "Onko se kirja mun naapurilla/siskolla/kaverilla lainassa?" tai "Kenellä se on lainassa?"
Ei minustakaan olisi kiva, jos kaupan kassa kertoisi minun naapurilleni, mitä ostin eilen. Lainoista nyt puhumattakaan!
10. "Ai, onko kirjasto lauantaisinkin auki?"
Vaikka kirjastossa olisi ollut jo vuosikymmenet lauantaisin auki, aina löytyy niitä, joille se on ihan uutta tietoa. Onhan se aina ilo ilahduttaa!
1. "Tarvitseeko sitäkin varten opiskella?"
Kysymys, jonka kuulen vähintään kerran vuodessa. Jokainen, joka valitsee kirjastoalan omakseen, saa kuulla tätä sukulaisiltaan, miehiltä/naisilta, jotka yrittävät pokailla heitä sekä tietenkin kirjaston asiakkailta.
2. "Ettehän te tee muuta kuin istu siinä tiskissä."
Joo, jokainen päiväni töissä koostuu siitä, että istun nättinä tiskin takana ja odotan, että tulet toteamaan minulle tämän. Not. Yleensä mm. teen tiskissä tiedonhakuja, poistan aineistoa sekä setvin sähköpostia asiakaspalvelun lomassa. Henkilöstöähän karsitaan joka kirjastosta koko ajan, joten pitää tehdä vähän kaikkea missä vain välissä ehtii.
3. "Mihin te edes tarvitsette työhuoneita?"
Kysymys, joka vetää minut ainakin ihan sanattomaksi. En minäkään mene kysymään kokeilta, että mihin te muka tarvitsette uunia. En edes halua tietää millainen käsitys näillä ihmisillä on kirjastotyöstä.
4. "En mä siitä kirjasta muuta muista kuin, että siinä oli keltaiset kannet."
Valitettavasti aineistotietokannastamme ei voi etsiä teoksia niiden kansien värien perusteella.
5. "Voinko jättää mun lapsen tänne siksi aikaa, kun käyn kaupassa?"
Sanoo äiti 2-vuotiaan taaperon kanssa. Kirjasto ei ole päiväkoti. Me emme vastaa tiloihimme jätetyistä tenavista.
6. "Onko nämä edes missään järjestyksessä?"
Jos asiakas esittää tämän hyvin negatiiviseen sävyyn, voi temperamenttisempi kirjastotäti tai -setä vetää jo aika suuria palkokasveja nenäänsä. Kirjastolaiset ylläpitää järjestystä lähes koko ajan. Jos aineisto ei ole järjestyksessä, turha sitä on alkaa etsiäkään.
7. "Oletteko te poistaneet kirjaa X?"
Kirjastoissa ei ole tapana haaskata aikaa siihen, että koottaisiin poistetusta aineistosta jotakin luetteloa.
8. "Oletteko poistamassa kirjan X ja olisiko sitä mahdollista varata minulle?"
Kenenkään henkilökohtaisen tarpeen vuoksi ei poisteta aineistoa eikä sitä varata. Muutenhan niille varatuille poistokirjoille pitäisi olla jo joku oma hyllynsä.
9. "Onko se kirja mun naapurilla/siskolla/kaverilla lainassa?" tai "Kenellä se on lainassa?"
Ei minustakaan olisi kiva, jos kaupan kassa kertoisi minun naapurilleni, mitä ostin eilen. Lainoista nyt puhumattakaan!
10. "Ai, onko kirjasto lauantaisinkin auki?"
Vaikka kirjastossa olisi ollut jo vuosikymmenet lauantaisin auki, aina löytyy niitä, joille se on ihan uutta tietoa. Onhan se aina ilo ilahduttaa!
maanantai 7. lokakuuta 2013
Sunnuntaiherkku
 |
| Tämä melkein voittaa suklaakakunkin! |
Yhteishyvän Ruoka-liitteessä oli koostettu ideoita kuinka hyödyntää vanhat banaanit. Koska minulla oli pari banaania, jotka eivät olleet päätyneetkään smoothieen, päätin kokeilla banaanimaustekakkua hieman tuunattuna versiona luonnollisesti. Vehnäjauhon korvasin tattarijauholla sekä mantelijauheella, fariinisokerin hunajalla ja margariinin ruokaöljyllä. Tuloksena oli aivan ihana herkkukakku näin sunnuntai-illan makeannälkään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)